tiistai 22. tammikuuta 2013

Ihania kevätjuttuja

Parvekelaseissa on aivan mahtavat pitsikoristeet. Aurinko kimmeltää niissä ihanasti! Linnutkin on alkanut livertämään, tulee niin keväinen fiilis. Mutta mitä kirkkaampi auringonpaiste, sen kovempi pakkanen.


Kaikenlaiset katalogit pursuaa kevään värejä. Miten näistä sais poimittua tämän saman tunnelman kotiin, kun ei voi ihan kaikkea saada?


Tunnelma on aikalailla erilainen kun tähänastinen sisustusmieltymykseni. Olen aikalailla tavoitellu että valkoista olisi mahdollisimman paljon, erilaisissa pinnoissa. Siihen on sitten helppo lisäillä jotain väriä sen mukaan mikä just sillon on kivoin. Kun noita tuollaisia graafisia kuvioita olen aikani katsellut, ne alkaa miellyttää silmää! Luulen että aika pian kyllästyisin noihin, eli mitään tyynyliinaa kummempaa ei kannata hankkia. Tai noh, nää lakanat ois herkulliset! :)


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

225'c 15min


Huomisille rotinoille vien aurajuustosarvia ja tavallisia juustosarvia. Pitihän niitä maistaa, onko ne syötäviä. Mitä on tapahtunut? Minä leivon jo toista kertaa tällä viikolla! Tää on uutta. Mut hyvä kotiäitihän leipoo? ;) Toivottavasti leivontabuumi ei jää päälle, muuten nuo viimoset raskaus+(uudet)joulukilot ei lähde mihinkään. Huomisen jälkeen taas kuriin! :)

tiistai 15. tammikuuta 2013

Hinta ei aina takaa laatua


Ai näitä ei oltukaan tarkotettu käytettäväks? Näettekö kuvassa kaksi viiltoa? Lyhyesti sanoen, olen tästä NIIIIN suutuksissani! Ja ihan vain itselleni. Oli ihan pakko saada tämä haalari talveksi, molemmille lapsille sävy sävyyn. Uutena, tietenkin. Viime talvenakin oli tällainen haalari käytössä, ja tykkäsin ihan hirveästi. En tykkää enää! Tekisi mieli sanoa, että viimenen kerta kun laitan päiväkotiin mitään uutta. Mutta turha sanoa, täytyy vaan ottaa opiksi tästä. Ticket to Heavenin näitä täntyyppisiä en enää osta vauvaikäistä vanhemmalle. Kyllä tietenkin nimi "baby baggie" viittaa siihen ettei tätä ole tarkoitettu vanhemmille, mutta miksi tätä on sitten tehty suuremmissakin koossa? 

Haalari siis oli mennyt rikki päiväkodissa, ulkoillessa. Pihassa on tuollaisia lumikasoja, jossa on seassa hiekoitushiekkaa. Siitä kasan päältä lapset näyttivät laskevan mahallaan alas, ja tuossa tulos.

Enpä hoksannu, että haalari on noin ohutta kangasta! Nyt sit etsimään jotain ensteks-haalaria, ei hajuakaan miten tuo kirjoitetaan mutta päiväkodin täti sano et ennen haalarit oli ensteksiä ja ne kesti! Ei kuulemma nykyajan puvut ole läheskään yhtä kestäviä.

lauantai 12. tammikuuta 2013


Eilen alkoi tuntumaan vähän tympeältä tuo harmahtava ilma. Alkuvuoden talvi on parhaimmillaan siloin kun pakkanen kimmeltää hangilla, sillointällöin satelee uutta pehmeää lunta. Valoisan aika alkaa pitenemään päivä päivältä.. Mutta tosiasiassa ulkona on ollut viimeisen viikon valosan aikaan ihan harmaata, aurinkoa ei ole näkynyt. Kun tänä aamuna alkoi aurinko vihdoin pilkottamaan, päätettiin heti että nyt lähdetään ulos! 

Tyttö nukkui pitkät unet, parhailtahan ne aina maistuukin lapsille ulkona!


Sisään tullessa oltiin jo aika nälkäistä porukkaa. Kokeilin millaista kasvisgratiinia saisin aikaan. Ohje on helppo, kun tämän tekee pakastevihanneksista: jäiset vihannekset uunivuokaan, päälle munamaito jossa on vähän mausteita, uuniin 225 asteeseen. Parinkymmenen minuutin päästä pinnalle juustoraastetta, ja vielä noin 10 minuuttia uunissa, tai kun juusto on sopivan väristä.


Kaveriksi sopi hyvin kanafileet. Ensi kerralla varaan mustaherukkahilloa tähän, niin tulee pikkusen kirpeyttä. Hyvää ruokaa tästä tuli näinkin! Varsinkin kun ekaa kertaa tein tätä itse. Hääjuhlissa tämä on aina ollut ehdoton lempiruokani. En muistanut että gratiini olisi noin täyttävää! Ajattelin herkutella sillä ihan reilusti, mutta nippanappa jaksoin lautasta tyhjäksi syödä ensimmäisestäkään annoksesta. Arvaatte kai, mitä teettää yhtälö: lauantai + ulkoilu pakkasilmassa + hyvää ruokaa? Uni tulis varmaan samantien jos silmät laittaisi kiinni! Koetan nyt kuitenkin pitää tästä rytmistä kiinni, että jaksaa nousta aikaisin, itse kukin.


Tammikuinen auringonpaiste saa väkisinkin mielen jo hieman kevääseen. Mukava ajatella, että päivät pitenevät koko ajan. Joulun punainen väri ja muutkin joulukoristeet sai lähteä viime viikolla varastoon odottamaan ensi joulua. Tilalle tekee mieli laittaa vaaleita juttuja. Jotain pientä uuttakin sisustusjuttua oon miettiny, mutta en ole vielä keksinyt, mitä se olisi. Kiikkutuolia kaipailen tuon tuostaan, siinä mulle muutamaks päiväks puuhaa kun lähden kiertelemään kirppareita, jos jostain löytyisi. Saatiin tuo ihanaakin ihanampi valkoinen, paksu lampaantalja valmistujaislahjaksi, olen pitänyt sitä pinnasängyn laidalla. Se tuo ihanaa kontrastia huoneen sisustukseen!






perjantai 11. tammikuuta 2013

Perjantai(kin) on siivouspäivä.

Tyttö on heti herätessään niin touhua täynnä. Minulla on motivaatio jossain hukassa, tälle päivälle olin ajatellut viikkosiivousta ennenkuin perheen miesväki tulee kotiin. Nyt en kuitenkaan saa mitään aikaiseksi! Tilanne on oikeasti helpompi kuin viime vuonna kertaakaan, kun Poika ei ole kantamassa leluja takaisin olohuoneeseen sitämukaa kun minä saan ne lelukoreihin, eli pitäis olla intoa kun saa siivottua kaikki alusta loppuun kerralla.


Nautin tästä puolesta kotiäitiydessä, että saan keräillä siivousintoa kaikessa rauhassa, kyllä se sieltä sitten löytyy, viimeistään kun muiden kotiintuloaika alkaa lähestyä! Tyypillisesti silloin kun laitan pyykit pyörimään, tulee aloitettua muutkin hommat. Kun pyykkikone pyörii, tuntuu että on saamassa aikaan jotain tehokasta (kotitöistä pyykkäys on mun lemppari)! Seuraavaks tekee mieli täyttää tiskikone, ja sen jälkeen laittaa keittiö muutenkin tip top, ja tottakai sitten eteinenkin, ja siinäpä tulee sitten koko koti käytyä läpi. Lopuks on niin ihana istahtaa kahvikupin kanssa siistiin kotiin! Ja odottaa muita viikonlopun viettoon. 

torstai 10. tammikuuta 2013

Housuostoksilla


Tämä päivä vierähti mukavasti kaupungilla. Polarn O. Pyretin suuremmat alennusmyynnit alkoi aamulla, eikä ollut vaihtoehtoja, mihin tänäaamuna lähdin. :) Saan antaa itselleni muutaman olalletaputuksen, kun olen joka ikinen aamu tällä viikolla noussut mun mittapuulla kukonlaulun aikaan, enkä ole nukkunut päiväunia. Tänään siis olin jo melko harjaantunut herääjä, ja ennätin Po.Pin ovelle ensimmäisten joukossa. 


Lapset sai uudet farkut parempaan menoon -70% alesta. Nuo pinkit on ihan hurjan söpöt vauvan päällä! Siniset farkut on Pojalle, tuo kapea malli sopii varmasti hänelle. En saanut oikein häntä kokeilemaan niitä, mutta sen verran kuitenkin että reilut ne on lahkeista. Saadaan pitkäikäiset housut noista kun lahkeita pitää kääntää ainakin kymmenen senttiä noin alkuunsa.

Leggarirekissä oli tasan kolme vaihtoehtoa oikeassa koossa. Otin ne kaikki. Pyörittelin myös välikausivaatteita käsissäni, mutta en raaskinut laittaa satasta rymypukuun. Olis ollu hieno... Mutta yhden kivan löydön tein!! Punaisia välikausihousuja oli -40% alessa, ja katselin niitäkin et kannattaishan nuo ottaa kun varmasti tulee tarve. Otin sit yhdet käteen, ja siinä oli -70% merkintä! Hih! Joku oli sen ihan vahingossa laittanut, mutta myyjä nauroi että löytäjä saa pitää. Koko 104cm on vähä reilu koska sisävaatteissa mennään vasta 98cm:n vaatteissa, mutta en todellakaan näitä housuja halunnut sinne jättää muille.


Lasta on melkosen hankala kuvata, kuten yllä näkyy.. Mutta olipa hänkin aika innoissaan uusista housuistaan. Ajatus oli et otan nämä käyttöön ensi syksynä, mutta ei nuo nyt niin valtavat ole että hän hukkuisi noihin, eli kyllä näillä housuilla mennään kevätkin! :)



tiistai 8. tammikuuta 2013

Eilen ja tänään.


Eilen oli se eka päiväkotipäivä. Poika on aivan innoissaan. Minäkin touhotin kaikenlaista aamupäivän, siivosin ja pyykkäsin. Ihmeteltiin hiljaisuutta. Vauva kyllä pitää ääntä, kuulostaa olevan mukavaa tuo huudahtelu, ihana! <3 Ja muutenkin touhua riittää tuolla lattiatasossa kun joka kohdasta pitää kiivetä ylös. Alaspäin onkin sitten haastavampaa tulla, mutta sekin onnistuu.

Minua huvittaa, Tyttö on tullut äitiinsä, potenssiin kymmenen. Illan virkku, aamun torkku. Illalla hän keikkuu vaikka kuinka pimeäksi koettaa laittaa huoneen. Silmiä vaan suuremmalle, tai sitten ihan vaan käsituntumalla eteenpäin. Hihkuminen kuuluu pimeästä, hänestä on niin hauskaa myllätä ja pyllähdellä pehmeällä sängyllä. Sitten aamulla ei jaksa herätä, tänäkin aamuna hän ei edes herännyt kun vietiin Poika päiväkotiin. Sain vielä rauhassa juoda aamukahvin ja lukea lehden. Välillä hän vähän heräsi leikkimään, mutta nyt taas torkkuu tässä sylissä. Oli ehkä sittenkin ihan hyvä ettei Kela suostunut kustantamaan Tytölle päiväkotia. Nyt hän saa valvoa ja nukkua ihan siinä rytmissä kuin haluaa, sylissä tai vaunuissa, missä nyt haluaakaan.Tasapuolisesti jakamatonta huomiota. Saihan esikoinenkin sen, luonnollisesti! :)
Ps. Nams, mitä vaatteita Po.pilla, ei mitään uutuuksia, mutta ihania yhtä kaikki! Jotain tämäntyyppisiä pitää hankkia Pojalle päiväkotiin, siellä on aina niin lämmin että velourhousut on vähän liian paksut.




Kuvat tietenkin Polarn o Pyretin verkkokaupasta.


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Arki alkaa!


Hetki äitin ja isän omaa aikaa, kun molemmat lapset nukahti vaunuihin ulkona kävellessä. Juteltiin, että nyt on alkamassa se kauan odotettu arki: T:n työt alkaa tiistaina! Pojan päiväkotikin alkaa huomenna, ja minä jään Tytön kanssa kotiin. Helpotti tieto siitä, että kesän korvalla minullekin taitaa olla työt plakkarissa. Nyt nautin täysillä kotiolosta nuoremman kanssa! Koska minä olen tässä kotosalla päivät, Poika saa olla lyhyttä päivää  päiväkodissa. Uskon että hänellä ei ole mitään ongelmaa olla vaikka täyttä päivää siellä, selvästi hän kaipaa ikäistään seuraa, ja tekemistä, ettei mene meno villiksi. Parasta tuossa T:n työssä on, että työt loppuu jo kolmen maissa. Siellä kuulemma arvostetaan sitä, että perheellisillä on aikaa olla kunnolla perheensä parissa. Varsinkin lapsiperheessä tuo tuntikin tekee paljon päivässä, kun lapset menee illasta sen verran aikaisin nukkumaan. Viikonloput on tietysti aina vapaata. Kun viikolla on ollut muulla perheellä touhua, toivottavasti minä maltan myös rauhottua perheen kanssa kotiin, enkä ole innoissani lähdössä kaupungille, hoplopiin ja mitä näitä virikkeitä nyt on! ;) Viikonloppuisin saan varmasti omaa aikaa jos niin haluan, tähän mennessä en ole kyllä kamalasti kaivannut sellaista...

 Valmistujaisista saadut lahjat on lämmittänyt mieltä. Tykkään niin noista astioista! Kiitos vielä niistä! Juhlat oli ihanat, vaikka taas ihmettelin, miten paljon meillä onkaan läheisiä.. Juhlavieraita oli niin paljon että kaikkia ei millään ennättänyt jututtaa. Mutta jo näkeminenkin pitkästä aikaa sai hymyn huulille koko juhlaporukalle! Oli ihanaa, että niin moni pääsi tulemaan. Nyt jaksaa taas arkea eteenpäin hyvillä mielin. 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Mielessä kutkuttelee odottava jännitys. Kävin eilen kysymässä edellisestä työpaikasta mikä siellä on tilanne henkilöstön suhteen, ja vähän lupailivat keksiä mulle jotain. Erityisen kovasti haluaisin niihin samoihin tehtäviin mitä tein vuoden 2011 ajan, tykkäsin ihan hirveesti. Aluksi olin pankissa kassapalveluissa, sitten loppuajan pääasiassa neuvontapuolella. Molemmat oli kivoja, kun sain tehdä niitä vuorotellen.


 Mietityttää vaan se, miten Tyttö suhtautuu hoitoon menoon, jos äiti lähtee töihin. Hoitopaikasta ei ole vielä mitään tietoa, nyt kun Kela peru koko jutun Tytön osalta. Pojalla alkaa huomenna päiväkoti, hän on aivan innoissaan. Vaikka Tytön hoitopaikka piti perua, en halunnut perua Pojan hoitopaikkaa, se kun tulee jokatapauksessa tarpeeseen ennemmin tai myöhemmin. Riippuu milloin noita töitä löytyy. Toivon ihmettä tapahtuvaksi, että saatais molemmat lapset samaan hoitopaikkaan. Voitte arvata sen harmin määrä, kun ensin yhtäkkiä meille tarjotaan kahta paikkaa tutusta ryhmiksestä, ja sitten toinen on pakko perua. Ei noin pieni päiväkoti voi pitää paikkaa tyhjillään montaa kuukautta, varsinkaan kun ei ole mitään tietoa milloin (jos ollenkaan) me se otettais vastaan!



Kuvat liittyy toiseen jännitysmomenttiin: syksylle on suunnitteilla ulkomaanmatka. Ei oman perheen kesken, vaan vähän suuremmalla porukalla. Toivottavasti se onnistuu. Jos minäkin lähden töihin, luulen, että suurin ongelma tulee olemaan se, saadaanko T:n kanssa vapaata viikoksi työpaikoiltamme. T:n työt alkaa tässä kuussa (työpaikka on siis löytynyt, JEE!!). Lapsillekin on jo löytynyt hoitaja tuon reissun ajaksi, he siis eivät lähde mukaan. Tulossa olisi aikuisten reissu. Toiveet on pidettävä alhaalla, vaikka ihan hirveästi haluaisin tuolle reissulle, koska niin paljon pitäisi järjestyä että lopulta päästäis matkaan.

torstai 3. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, "uudet" kujeet!


Hyvää alkanutta vuotta 2013!


Mekin ollaan nyt palattu takaisin arkeen. Ennen joulua oli sekä minun että T:n valmistujaisjuhlat kouluillamme. Vihdoin koulutyö on tullut päätökseen tältä erää. Nyt on hieman epätodellinen olo, eikö tosiaan enää yhtään esseetä tai tenttiä tuohon kouluun? Tätä tilannetta on odotettu.

Toivottavasti saadaan töitä omalta alalta. Tai ainakin T:n töiden suhteen ollaan toiveikkaita, minä olen päättänyt olla toistaiseksi kotiäitinä, ja aion nauttia siitä täysillä!
 

Koulu oli järjestänyt oikein juhlavan tilaisuuden meille valmistuville. Harmitti, kun minä en päässyt T:n juhlaan, mutta hän pääsi onneksi minun juhlaan. Juotiin sitten kakkukahvit molempien valmistumisen kunniaksi minun juhlassa! 


Joulunaika oli oikein rentouttava ja rauhallinen, toivottiin että tavattais ainakin sisaruksia joulun aikana, ja aikalailla kaikki tavattiinkin! Jouluaatto oli tietenkin etukäteen odotetuin päivä. Meillä ei vielä kuulu niitä "milloin joulupukki tulee" -kysymyksiä tuon tuostaan, mutta me aikuiset viriteltiin tunnelmaa senkin edestä pitkin joulunalusta! Poika ei oikein tainnut edes osata jännittää iltaa ja joulupukin tuloa, kun ei tarkkaan tiennyt mistä on kysymys. Joulupukkia oli näkynyt kaupoissa joulun alla useampaankin kertaan, eikä se siksi aattona ihan kamalasti pelottanut Poikaa. Syliin ei kuitenkaan uskaltautunut, Tyttö istui joulupukin sylissä ihan rauhakseen, liekö aavistellut istuneensa siinä ennenkin? ;) Iskä oli pitelemässä poroja joulupukin käynnin aikaan, Poika ei sitä tainnut ennättää sen kummemmin pohtia.. Oli jututettava pukkia, ja asiaa riitti ihan jokskin aikaa! :) Yllättävän topakasti Poika alkoi lahjojakin jakamaan, kun kertoi kenelle mikäkin paketti on menossa. Joulupukki toi meille kaikille oikein mieluisia lahjoja. Yhdestä minun paketista löytyi toivottu juttu, tuo Marimekon Siirtolapuutarha- tarjoilukulho. Tuli muutakin, ihana ylläri oli tuo K niinkuin koti- sisustuskirja. Siellä on vaikka mitä ideoita! Sisustusjuttujakin sain lahjaksi. Kyllä on tontut olleet silmät ja korvat tarkkana! ;)





Jouluaattona Tyttö nousi yllättäen seisomaan, ihan itsekseen. Voi meidän vauvaa! Puolivuotias, ja eikun seisomaan vaan. Reissuun lähdettiin vaununkopalla, ja ratasosaa (lue: valjaita) oltais tarvittu kipeästi reissussa. Päiväunien nukkuminen oli aika haastavaa, kun en uskaltanut jättää Tyttöä yksin sänkyyn nukkumaan. Aiemmin hän ei ole kiivennyt minun virittelemien peittovuorien yli, vaan on kitinällä hälyttänyt äitin paikalle. Nyt kun Tyttö havahtuu hereille, hän lähtee heti kömpimään pystyyn ja ylittää mun peittoviritelmät hetkessä. Yöllä saa nukkua suurinpiirtein toinen silmä auki että huomaa milloin Tyttö lähtee ryömimään. Seisomaan nousemista pitää harjoitella koko ajan, myös yöllä! Mitäs sitä nukkumaan, kun on niin jännittävää tarkkailla maailmaa uudesta vinkkelistä. Vaihdoinkin sen vaunukopan heti tänään ratasosaan, ja Tyttö näyttää tykkäävän kun pääsee istumaan. Tähän asti hän tosin on lähes aina nukahtanut kun vaunuilla lähdetään liikkeelle, enkä siksi ole vaihtanut vaunukoppaa aiemmin ratasosaan. Nyt valjaat on ihan pakolliset jos meinaa nukuttaa Tyttöä vaunuissa! Odotan, että parannuttais tästä ressaavasta flunssasta, niin pääsis taas arki rullaamaan. (Ihanaa muuten suunnitella tekemistä, kun ei ole mitään velvollisuuksia, saa rauhassa olla kotiäitinä!) Siihen arkeen kuuluu ainakin vaunulenkit, joulukilot sais lähtee niiden myötä! Ja niin, ehkä minäkin innostuisin vähän enemmän tuosta ruuanlaitosta, kun joka päivä sen tekisin? Tähän asti se on ollut melkolailla T:n hommia, kun hän niin tykkää ruuanlaitoista. Minulle se on vaan pikkuinen pakko. Ei vastenmielinen, mutta en oikein keksi mitä tekisin, ja siksi teen vaan niitä samoja. Leipomistaitojakin ois kiva kartuttaa, jospa mä innostuisin niistäkin? :D 

(Suokaa anteeksi poukkoileva teksti, huomaa ettei ole blogannut pariin viikkoon, teksti on sen mukaista! :)