tiistai 30. joulukuuta 2014

Rakkautta..


Vauvantuoksua, hiljaista tuhinaa, pienenpientä ähinää..
Tätä onnen määrää!
<3

Poika on syntynyt!

 <3
Pikkuruinen poikavauvamme syntyi 28.12. klo 11:40.
3450g ja 52cm.


Pitkäntuntuinen, lasketun ajan yli mennyt odotus on vihdoin ohi! Nyt on helppo hymyillä. Vauva syntyi rv 40+4. Synnytyksestä jäi hyvä mieli, pällimmäisenä helpotus siitä, että se on nyt ohi ja että se eteni turvallisesti. Jouluaattoon sijoittunut laskettu aika tuotti lisäjännitystä synnytyksen odottamiseen, sillä minulle on hurjan tärkeää että saan mieheni mukaan synnytykseen! Se toive toteutui, siitä oli hyvä lähteä synnyttämään.

Kotiuduimme tänään aamupäivästä. Kotona on niin paljon parempi toipua!
Koetan olla mahdollisimman paljon täysin levossa, etten itse hidastaisi toipumista.


Tuore isosisko on aivan myyty pikkuveljestä, olenkin saanut entistäkin uskollisemman seuralaisen tytöstä. Silittelyä piisaa, välillä hän saa toki vauvan syliinkin, päivän aikana on kuulunut lukemattomia kertoja innokas "vaaauuuuuvvaaaaaa!!!". Isoveli ei vielä oikein tiedä mitä mieltä olisi. Hän taitaa vielä vähän tutkailla sivusta miten äiti ja isi nyt huomioi kutakin.. 

tiistai 23. joulukuuta 2014

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulupuuhissa



Tänä viikonloppuna puuhaillaan meidän joulua. Koska vasta oli muutto, on koti melkolailla siisti, ja tavalliset viikkosiivoukset riittää. Joulu menee oman perheen kesken, ja niimpä joulun laitto sujuu suhteellisen kevyesti. Kaksi aikuista ja kaksi pientä lasta ei kovin suuria määriä joulun(kaan) aikaan ruokaa kuluta, joten yksi päivä valmisteluihin näin muutamaa päivää ennen aattoa oli juuri sopivasti. Eilen laitettiin piparitaikina tulemaan, ja tänään ollaan leivottu niitä sekä rieskoja. Kotikaljaakin on tuloillaan muutama litra.

Aamulla poika lähti isän kanssa hakemaan kuusta, kyllä oli mieluinen reissu! Saatiin ystäväperheeltä kuusi, (kiitos vielä siitä!) ja kun kaikki tämän päivän leipomiset ja siivoukset oli valmiita, kannettiin kuusi tupaan. :) ah mikä tuoksu.. <3


Kuusenhakijat saivat palatessaan ensimäiset maistiaiset, me tytön kanssa oltiin oikein hyvä tiimi! ;) mitäs nyt jos vähän taikinaa maisteli matkalla pellille, kun tyttö itse oli niin tyytyväinen: "onnittuin!" kuului tuon tuosta, ja ihan yhtä hyviltä maistui tytönkin nykeröt!


Aherruksen päätteeksi saunan lämmössä koetin pehmentää tuskaista selkääni. Ja kun "mitään" en tehnyt! En luutunnut, imuroinut, kantanut kuusta, en ollut edes hakemassa sitä. Kai tuo pipareiden teko sitten on rankkaa.. :D muut  touhut nimittäin teki mieheni, minä vain ohjeistin miten luututaan ja muuta yhtä tehokasta.. Mutta tulipa kaikki tälle päivälle suunnitellut jutut tehtyä, voidaan olla tyytyväisiä. Saa vähän iskiasta vihoitella, ei haittaa, sillä nyt on sitten aikaa levätä ja nauttia tästä ihanasta joulunajasta.


tiistai 16. joulukuuta 2014

Aikani kuluksi..

.. Olen leiponut,
ostanut uusia pikkulegoja vaikka viisaintahan ne olisi pakettiin kääriä, mutta..
Ollaan ulkoiltu,
joulushoppailtu..

Mitä vaan teenkin, ajatukset on jämähtäneenä paikoilleen:milloin synnytys alkaa? Eli ei mitään uutta juttua täältäpäin tänään! :D 

Silti: Uskomaton miten erilaisia voi raskausajat olla. Suurin osa ajasta on mennyt samalla tavalla näissä kaikissa kolmessa raskaudessa, mutta nämä kaikenmaailman kivut on jotain ihan uutta. Sitä se kuulemma on, kun ei ole ensisynnyttäjä eikä 20v! :D en toki uskonutkaan ihan siinä sivussa raskausajasta selviäväni, mutta että näin tuskallista! En oikein tiedä minkä asenteen ottaisin, koska jos menee puoli päivää ilman mitään tuntemuksia, alkaa harmittamaan että no nyt vauva ei AINAKAAN ole syntymässä, ja kun kohta polttaa reisiä, vatsaa ja selkää non-stoppina, tippa linssissä mietin että miksi pitää sattua kun ei ole kysymys synnytyksestä, ei ehkä kolmeen viikkoon vielä?

Erinäisiä kivoja juttuja ollaan kehitelty mielen virikkeeksi, muunmuassa leivottu. Enemmänkin voisi leipoa, mutta se nyt ei ole se kaikkein terveellisin juttu, ja ilman sitäkin tulen toimeen vallan mainiosti, joten mestarileipuriksi en ole ryhtymässä.. Sensijaan esim. suklaa illalla lasten mentyä nukkumaan ilahduttaa monin verroin enemmän kuin minun taidoilla koettaa leipoa jotain, josta ehkä tulee hyvää.



Yksi päivä oli joku asia hoidettavana kaupungilla, ja lupasin pojalle legoja jos hän jaksaa kävellä marisematta vierellä. Hienosti meni, ja lopuksi hän sai valita BR-lelukaupasta pienen paketillisen legoja. Piti kuulemma olla jotain sankarimaista. Rosvot ja sankari lähti mukaan. Peruspalikoita koetan metsästää joka kirpparireissulla, sillä poika kaipaa seuraa noihin legoilla rakenteluihin, vaikka kaikki osaa aina itse etsiä ja ohjeesta rakentaa, kun vain sormella osoittaa! Ja jos kysyy että missä kohtaa ohjetta ollaan menossa, mikä pala ja mihin se kuuluu, niin osaisi itsekin. Mutta mukavampi varmasti yhdessä rakennella! Isä hoitaa leikkipuolen. Hauskoja tarinoita kuulee kun pojalla lähe mielikuvitus laukkaamaan ja isä lyö vettä myllyyn mitä ihmeellisempiin seikkailuihin.. Parhaat juonenkäänteet tulee aina pojalta itseltään. 

Yksi ilta poika ei meinannut rauhoittua nukkumaan, pyöritteli vaan päätä ees taas. Isä sitten kysyi että no mikä nyt? Kuulemma päässä pyörii joku (ajatus, joka sai ihan päänkin pörimään!). Noh, aikansa keskustelivat ja kysymys oli siitä, että vanhaan kotiin oli jäänyt yksi näkymätön lelu! Sellainen jota ei kukaan muu voi nähdä kuin poika itse. Jaha. No mitäs neuvoksi? Poika vakavana kertoi, että nyt se lelu on lähteny liikkeelle, se on kiivennyt postilaatikosta ja on tulossa tänne. En muista jutun loppua kun nauratti vaan niin! Onneksi kertoi juttua isälle, hän malttaa antaa jutun jatkua ja jatkua kun minua taas alkaa naurattamaan kun jutut alkaa mennä hurjiksi.. On sillä mielikuvitus.


Päivittäistä iloa lasten juttujen lisäksi tuo nämä uudet rattaat (jotka ehkä jotenkin on kuvasta havaittavissa ;). Otin ne jo käyttöön tytölle, vaihdan vaunukopan vasta sitten kun se tulee käyttöön. En malta seisottaa varastosaakaan näitä, voihan olla että vauva syntyy vasta reilu kolmen viikon päästä! Pelkästään hyvää sanottavaa on näiden muutamien käyttökertojen myötä kertynyt rattaista, nämä on juuri niin mahtavat kuin toivoinkin. Tuntuu paljon mukavammalta lähteä taapertamaan aika usein niin tympeään ulkoilmaan kun saa näitä työnnellä! Paljon meillä ei menoja tosin olekaan, mutta muuta mietittävää saadakseni ollaan käyty kaupungilla pari kertaa, ja neuvolakin oli viime viikolla. Ei hänelläkään ollut kristallipalloa. Harmi.

Mutta huomenna on pikkujoulut ystäväperheiden kesken, mahtavaa!


maanantai 8. joulukuuta 2014

Ihana kamala loppuraskaus

Ylä- ja alamäkiä mennään tämän raskauden kanssa! Jaksaa, ei jaksa, jaksaa.. Onneksi edes välillä pystyy nauramaan omalle hermoilulle ja nauttimaan tämän hetkisestä arjesta, mutta suurimmaksi osaksi tuskastuttaa. Ei saisi jäädä paikoilleen! Pitää kai alkaa kehittelemään jokaiselle päivälle jotain ekstratekemistä. Lakata odottamasta.


Välillä oli tosi tukala olo mahan kanssa, tuntui että painan kuin valas ja mahan kanssa on hirvittävän hankala liikkua, oli kaikenlaisia kipuja, mutta nyt onkin ihmeen "hiljaista" minkään fyysisten tuntemusten kanssa. Joillakin se enteilee ns tyyntä myrskyn edellä, ja tänään kun tuon kuulin, piti heti alkaa kokoamaan pinnasänkyä ja pesemään vauvapeitot puhtaiksi! Vauvan vaatteet sentään on valmiina hyllyssä odottamassa. Sairaalakassia en ole vielä pakannut, siinäpä huomiselle vähän tekemistä.. Oikeasti en usko että synnytys on vielä lähellä, koska poika syntyi raskausviikoilla 40+6 ja tyttö 41+4, jos sama trendi jatkuu niin tammikuuhun menee. Nyt on menneillään rv 37+5.

Välillä välähtää milloin minkin askareen lomassa mieleen, että mitäs sitten kun tässä on myös vauva? Aamuisin ollaan heräilty lasten kanssa kaikessa rauhassa, tänäkin aamuna pohdin että ihan kohta tässä on kolmas lapsi. Hassua. Pikkuinen tuhisija jalat kippurassa unten mailla, eikös ne vastasyntyneet vain syö ja nuku? :D sitten välillä vauva ihan pikku hetkiä herää ihmettelemään sisarusten touhuja.. Jospa kaikki menee hyvin, ja päästään oikeasti noihin aamuihin ennen pitkää. Että vauvalla on syntyessään kaikki hyvin, imettäminen onnistuu, itse toipuu synnytyksestä hyvin ja muutenkin.

torstai 4. joulukuuta 2014

Ekstraenergiaa auringonvalosta


Joskus tekee hyvää pistää pitkäkseen sohvalle, nostaa jalat ylös. Olla vaan. Otin heti äitiyslomalle jäätyäni tavaksi vähän itsekin levätä sillävälin kun lapset nukkuu päiväunia. Melko usein otan itsekin päiväunet, molemmat lapset tulee silloin viereen unilleen, ja nukahtavatkin nopeiten. Tänään paistaa pitkästä aikaa aurinko, enkä malttanut mennä nukkumaan, vaan jäin loikoilemaan sohvalle. Nauttimaan hiljaisuudesta ja tuosta akut täyttävästä luonnonvalosta kaikessa rauhassa!

Pikkuhiljaa alkaa olla oikeasti sellainen levännyt olo. Aluksi äitiyslomalle jäätyäni se taisin olla minä joka nukahdin päikkäreille kuin tukki! Työnteko ilmeisesti on oikeasti voimia vievää, vaikka toimistotyötä teinkin. Vähän ennenkuin olin ollut kukauden lomalla, ihmettelin itsekseni että miten oikeasti vuodesta toiseen työtä tekevät jaksaa sillä kuukauden kesälomalla! Itselläni ei nimittäin ollut vielä sellainen olo että olisin taas täysissä voimissan. No mutta nyt alkaa olla paljon kevyempää minunkin päiväunet, joten olen ilmeisesti saanut ladattua voimia taas normaaleihin lukemiin. Lasten tolskauksetkaan ei enää raivostuta ollenkaan niin paljon. Pelkäsin alkuun että mitä tästä tulee jos minä vaan päivästä ja viikosta toiseen raivoan täällä kun juuri siivoamani paikka on myllätty ja lapset tolskaa mitä ihmeellisemmillä asioilla. Ihmettelen itse, kun ei enää niin pipoa kiristä. :D Ei tämä vieläkään täydellistä ole, joka ikinen iltapäivä nimittäin kellot pysähtyy, ja tuntuu ettei iskä tuu ikinä kotiin. Aina se sieltä sitten tulee, ja ilta luiskahtaa ohi yhdessä hujauksessa. Ja sitten tulee taas yö, ja minä kuuntelen joka vihlausta mahassa ja supistusta että mikäs tämä on, onko jotain erilaista, voisikohan tämä olla vihje synnytyksen lähestymisestä...? :D


Ps. Junaradan palikat olohuoneen alkovissa on ihan omalla paikallaan eikä ärsytä muakaan ollenkaan! Minusta kun lastenhuone on ihan liian ahdas junarataleikkeihin. Lipaston laatikoissa on myös kaikki pelit, jotta minäkin saisin aikaiseksi joskus pelata lasten kanssa. Pikkulegot kai voisi myös siirtää tuonne. Hmm..

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Vaunut äidille ja tyttärelle


Vauvan vaunut on vihdoin tulossa. Mallin päätin oikeastaan jo kesällä, ja vaikka muitakin mietin välillä, ei mikään alkanut tuntumaan sopivilta. Nämä tilasin tänään! (Kuva emmaljungan sivuilta) Ainut miinus joka vaunuissa äkkiseltään löytyy, on tuo jarru. Kolmet tuonmalliset rattaat meillä on ollut, ja kahdesta on mennyt jarru rikki. Tuplarattaissa se kesti vain noin kaksi kuukautta kun ensimäiset reistailut ilmeni, samantien laitoin myyntiin ne. Niitä edellisissä jotka oli pojalla käytössä, kesti sentään yli vuoden. Nykyisissä tytön rattaissa taas tämä jarru pelaa parin vuoden käytönkin jälkeen kuin uusissa ja siksi uskallan luottaa että tekniikka olisi kehittynyt! :) 

Se mikä Emmaljungassa minua viehättää, on tuo iso ja suojaisa kuomu, ei siitä pääse mihinkään että nämä vaan on niin herkulliset! Tuntuu mukavalle laittaa pikkuruinen vauva muhkealle patjalle ja vetää kuomu kunnolla päälle, myöhemmin isompi taapero tilaviin rattaisiin. Käytössä kääntyvät etupyörät on hurjan näppärät. Maastoon näillä ei paljon mennä, mutta eipä kaupungissa hiekkatietkään ole kovin epätasaisia. Maltankohan odottaa vauvan syntymää ennenkun otan nämä käyttöön, minusta kun tuntuu että lähden heti lenkille tytön kanssa kun nämä kotiin saadaan! Tai jouluostoksille, mitävaan..

Tytölle ostin viime viikolla Brion nukenvaunut joululahjaksi, tottakai samoissa väreissä! Nämäkin on tulleet jo kuulemma, tilattiin taas kimppatilauksena niin saatiin Lekmeriltä (kuvat sieltä) ilman postikuluja, lisäksi siellä oli -20€ yli sadan euron tilauksesta. Kannatti tälläkertaa pohtia viikkotolkulla (tai kuukausikaupalla) että raaskisko tilata tytölle nämä! :) samalla tilasin pikkuruisia nukenhoitotarvikkeita, niitä kun tytöllä ei vielä ole juurikaan ennestään.






tiistai 2. joulukuuta 2014

Hitaasti ja varmasti eteenpäin..

Huomenna vaihtuu raskausviikko 37. Maksimissaan viisi viikkoa ja risat päälle, niin sitten viimeistään tämä raskaus on ohi. Normaalisti melko lyhyt aika, mutta tulee olemaan minulle pitkiä viikkoja! Olo on muuttunut viimeisen viikon aikana huikeasti. Ihan tosissaan huomaa, että raskaus on loppusuoralla. Ne odotusajan pisimmät päivät ja viikot ovat taas alkaneet. Kivut tuntuu aiempaa tuskallisemmilta, ja koetan tsempata mielessäni että nämä vihlonnat ja jomotukset on synnytyskipuihin verrattuna ihan höyhensarjaa, vaikka nämäkin saa irvistyksiä aikaan. Öisin tulee pikkuisen kipeitä supistuksiakin, ihan uutta minulle. Ero "oikeisiin" supistuksiin on kyllä huomattava, koskee vain alamahaan ja reisiin polttelee satunnaisesti, sellaisilla ei synnytetä! :) Lapsiparat, ei ole minusta paljon leikkikaveriksi aamupäivisin. Eilen oli lisäksi ollut niin flunssainen olo etten edes ulos lähtenyt. Ulkoilu on ihan ehdoton normaalisti, ei pikkuiset muuten saa energioitaan kulutetuksi.

(Niiltä syksyllä olleilta Partylite-kutsuilta tilaamani kynttiläsomisteet, edelleen niin kivat!)

Tänään oli neuvola, ensimäinen käynti tuolla uudessa paikassa. Muuton myötä muuttui asuinkunta, ja siksi vaihdoin myös neuvolaa. Vasta tänään kuulin että minulla olisi ollut oikeus myös pysyä vanhassa raskauden loppuun asti, mutta empä sinne niin kiintynyt että olisi tullut mieleen itse tuollainen. Eivätkä he sitä kertoneet minulle. Eipä haittaa etten tiennyt, koska tämäpäiväinen käynti uudessa neuvolassa oli mahtava, niin mukavan äitiysneuvolan täti tuli! Harmi ettei hän hoida lastenneuvolan asiakkaita. Silti, kun päädyin ottamaan itselleni influenssarokotteen, hän pisti ne myös meidän lapsille samalla kertaa. Miten kätevää! Muutenkin käynti meni hyvin, erityisesti yllätyin miten lasten mukanaolo oli huomioitu hurjan paljon paremmin kuin vanhassa neuvolassa. Lääkäri muunmuassa jätti siellä sisätutkimuksen tekemättä minulta koska olin tullut vastaanotolle tytön kanssa. Tottakai sen olisin voinut vaatia, mutten viitsinyt alkaa sitä tivaamaan koska lapsen paikallaolo taisi vähän häiritä heitä. Tänään oli molemmat lapset minulla mukana, ja silti oli parempi käynti kuin aikoihin! En tarkoita, etteikö vanhakin neuvola olisi hyvin raskautta seurannut, kyllä sielläkin on äidit hyvässä hoidossa!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Pallovaloja ja joulutähtiä..


Eilen saatiin pallovalot kotiin. En tiedä, kumpi odotti näitä enemmän, minä vai poika. Ihmettelin vain, mistä hän keksi niin kovasti alkaa näitä odottamaan, kun mielestäni vain ohimennen kerroin että sellaiset olen lapsille tilannut. Lauantaina ja sunnuntaina kuulin "sata kertaa" kysymyksen, milloin pallovalot tulee? 


Pallojen värit oli sitten harmata lukuunottamatta kaikki yllätyksiä, ei nuo ole ollenkaan samanvärisiä kuin suunnitteluohjelmassa. Ensi kerralla tietää sitten että se on vain karkea arvio pallon väristä. Lapset tykkää näistä hurjasti! Illalla piti virrat katkaista lastenhuoneesta kun jatkuvasti rämpyttivät valoja ja eivät rauhoittuneet yhtään nukkumaan. Aamun ensimäisinä sanoina poika lupasi hyvän käytöksen täksi illaksi, että saisi valot taas päälle. Näin alkuun mennään sillä että seuraavana iltana on uusi mahdollisuus mennä nätisti nukkumaan pallovalot päällä. ;)


Viime viikon aikana laitoin myös hieman jouluun littyviä koristeita esille. Tähdet askartelin itse, exelillä piirsin kuvioita ja tulostin pikkuisen vahvemmalle paperille. Sitten taittelin tähdet kolmiulotteisiksi.Idea ja ohje täältä. Lastenhuoneen puolipalloviiri yhdistettynä tarraseinään on myös jostain blogista, en vain millään muista että mistä. Ikkunatähdet on ikeasta, toistaiseksi vielä ilman valoja.


Uusi pitkäaikainen, toteutunut haaveeni, Hay Hee Lounge-tuoli ihastuttaa edelleen joka päivä. Ehkä joskus tulee toinenkin. Ennen sitä on vuorossa uusi sohva. Tuo vanha on niin väärän värinen. Mutta se on niin hyvä istua ja löhöillä että ei ole vielä löytynyt parempaa siinä hintaluokassa joss sohvaa etsitään. Tuntuu että uudet on jo kaupassa ryhdittömämpiä, tai sitten tyynyt on liian pinkeitä. Tässä vanhassa kankaiden pesukin on suhteellisen kätevää.. Paha paikka! Vain väri on hirveä! Valkoista olen nimittäin monta vuotta toivonut, mutta nyt on yllättäen tummanharmaa ollut vahvempana vaihtoehtona. Mieli muuttuu vähän joka päivä, toisinaan "mikävaan" olisi parempi kuin tuo vanha!


lauantai 15. marraskuuta 2014

Vauvavalmisteluita

Tänäaamuna lähdin katselemaan vauvalle vaatteita. Jotain on säilössäkin pojan vauva-ajoilta, mutta varsinkin bodeja tarvitsee lisää. Olipa rentouttavaa ihan yksin kierrellä kaupoissa! Arkiviikon päälle oli luksusta lähteä pois kotoa. Raskaus on toki jo siinä vaiheessa, että kävely toppatakki päällä kauppojen lämmössä ei ihan sieltä rennoimmasta päästä ole, kun selkääkin alkaa särkemään melko nopeasti mutta shoppaillessa pikkukivut unohtuu! :) kivasti oli kaikkea joulunalusjuttua kaupoissa: Kappahlissa oli kaikki -25%, Lindexillä lasten ulkoilu -30% ja Polarn o Pyretissä vauvaviikkon kunniaksi kaikki vauvavaatteet -20%. Niistäpä sitten vauvalle kaikkea ihanaa löytyi!


Lindexillä oli sama haalari joka pojallakin oli hänen syntyessään kotiutumishaalarina. Silloin tuli ostettua joku jättisuuri, vaikka olin muka pienen ostanut huuto.netistä. Nyt valitsin sen pienimmän, kokoa 50cm. Kauaa tämä ei mene, mutta eipä noista keleistäkään oikein tiedä, millaista tarvitaan.


Bodeja ja housut perusväreissä. Yksinkertaista ja hyvännäköistä, tuo tummansininen tuntui mukavan pehmoiselta..


Kappahlin Newbie-sarja on jotain niin hellyttävää.. Tykkään, tykkään, tykkään!


Polarn o Pyretin raitamalliston punainen väri sopii vauvan syntymäajankohtaan hyvin. En tosin mitenkään usko että vauva syntyisi ennen laskettua aikaa, ja toivottavasti ei synny laskettuna päivänä, jouluaattonakaan. Ajatuksena kaunis, varsinkin jos olisi ensimäinen lapsi, mutta tässä tilantessa olisi hankala. Vanhemmat lapset olisi kotona ilman äitiä, ja vauvan syntyessä ei isä olisi paikalla. Joten rauhakseen koetan joulunajan ottaa etten joudu yksin synnyttämään vaan saadaan vanhemmat lapset hoitoon. Etukäteen sitä on turha murehtia. :)


Kietaisubodit on helppo pukea vauvalle päälle, ja parasta näissä bodeissa on käännettävät hihansuut. 


Kohta pääsen ensimäisille vauvapyykeille! <3

tiistai 11. marraskuuta 2014

Kotielämää

Milloinkahan nämä arkiviikot alkavat rullaamaan ihan omalla painollaan? Nyt kun äitiyslomaa on takana reilu viikko, ei tunnu vielä yhtään omalta jutulta herätä aamulla ja vain olla kotona. Vaatii todella ponnisteluita ettei aamut mene samaan tyyliin kuin töissäkäydessä niinä aamuina kun ei tarvinnut töihin mennä: viikonloppuaamuina nukuttiin pitkään ja heräiltiin hiljakseen. Tai toinen meistä aikuisista heräsi lasten kanssa vuorotellen, toinen sai nukkua niin pitkään kuin halusi. Nyt sama ei onnistu. Lapset tarvitsevat tietenkin omat rytminsä, ja kun he herää, minun pitää myös nousta ja alkaa päivän touhuihin. Aamu-unisena se ei ole mikään minun päivän kohokohta.. Jokatapauksessa nyt on huomattavasti mukavampaa kuin työaamuina. Lapset on onneksi aina helppoja aamuisin, päiväkotiaamuina he olivat aina mielellään lähdössä. Nyt kun ei tarvitse herätä kellon kanssa, aamupala syödään heti kun herätään ja sen jälkeen lähdetään ulos kunhan on pedit pedattu ja päivävaatteet vaihdettu. 


Olen huomannut että jostain syystä on ollut hermot koetuksella vähän koko ajan. Nyt kun pitäisi olla riemuissaan alkaneestä äitiyslomasta (en olisi millään jaksanut töissä käydä) niin eipä mennytkään niinkuin olin ajatellut. Toki tämä muutto tuli aika nopeasti loppujenlopuksi, ja se on vienyt hurjasti energiaa. Lapset on pitänyt olla mukana esim. vanhan kodin siivouksissa, ja senhän tietää miten huonosti tuollaiset pikkuiset touhuajat viihtyy typötyhjässä asunnossa.. Koko viime viikko oli joka päivä jotain muuttohässäkkä, ja tyttöparka ei esimerkiksi päässyt kertaakaan ulos leikkimään. Tänään pääsi pitkästä aikaa. Siinä on sitten kiukuteltu puolin ja toisin. :D pojan hoitoon vieminen kestää paljon kauemmin kuin olin ajatellut, kolmena aamuna viikossa lähdetään vähän kahdeksan jälkeen kotoa ja me tytön kanssa ollaan takaisin vasta vaille kymmenen. Onneksi joulukuussa ei tarvitse enää busseja odotella kun poika jää kokonaan kotiin. Jospa tämä tästä tasoittuu kun saadaan rytmit kuntoon ja uusi koti alkaa tuntumaan tutulta meille kaikille! :)

torstai 6. marraskuuta 2014

Ensilumi!


Tänään tänne satoi vihdoin ensilumi. Voi tätä riemua.. Poika ei päiväkodin jälkeen kauaa sisällä viihtynyt, päästin hänet ensimäistä kertaa yksin ulos tuohon meidän ikkunoiden alle. Toinen niin hartaasti pyysi että "äiti anna mun mennä!". Naapurin pihassa leikki pikkupoika, sinne oli päästävä. Eipä heillä kauaa mennyt kun jo yhteiset lumityöt oli täydessä vauhdissa! Oli onnellista poikaa kun paljon myöhemmin tuli sisälle.. Mahtavaa, että löytyi samanikäinen leikkikaveri, vieläpä näin pian!

Tänään on myös vihonviimein saatu viimeiset muuttolaatikot tyhjennettyä ja viimeisetkin nurkat luututtua. Lamppuja ei ole vielä katossa eikä yhtiäkään verhoja paikoillaan. Verkotankojakaan ei ole. Viikonloppuna liene ainakin lamppuja käydään katselemassa. Parasta, että pikkuhiljaa alkaa taas arki normalisoitumaan ja päästään tutustumaan lisää uuteen ympäristöönkin..


tiistai 4. marraskuuta 2014

Pauliserkun palloja

Tilattiin kimppatilauksen la case de cousin paul -pallovalosarjoja. Tuli edullisemmaksi kun tilasi yhdessä, ja suunnitteli itse sarjan, eli valitsi pallojen värit valoihin. Normaalihinta on yleensä suomalaisissa kaupoissa noin 29,90 plus mahdolliset postikulut, ja näille tuli kaikkineen hintaa vajaa 24euroa. 


Sivustolla (täällä) on suunnitteluohjelma, ja valoja saa hauskasti mallata miltä ne näyttää esimerkkihuoneessa "livenä". Ainut työtä teettänyt osuus oli saada pallojen värien nimet esille, iPadilla se oli tosi hankalaa. Luulin ensin ettei se ole mahdollistakaan, mutta löytyi ne sittemmin.. Nyt sitten odotetaan että nämä tulee! Toimitusaika saattaa olla kuulemma pitkäkin.


Alkaa jo pikkuhiljaa olla tuttu kaveri tämä selkäsärky. Eilen tein täyden työpäivän pakkausten merkeissä vanhalla kodilla, illaksi menin sentään ystäväperheen luokse lasten kanssa sillävälin kun miehet kantoi muuttokuorman. Ai karmea mikä olo oli! Tänään olen pyyhkinyt kaappeja ja seiniä vanhalla kodilla jälleen kokonaisen työpäivän verran. En edes uskalla ajatella huomista aamua. Koko muuttokuorma odottaa olohuoneessa purkamista, kaksi lastensänkyä maalaamista ja ennenkaikkea kaksi lasta tekemistä. Huomenna on onneksi pojan päiväkotipäivä, joten ehkä me tytön kanssa vaan taas muutetaan ja muutetaan. :D sillähän sitä valmista tulee. 

Oikeestaan ei olisi mikään pakko ollut näin nopeasti siivota vanhaa kotia luovutuskuntoon. Kuitenkin, kun eilen meiltä kysyttiin että järjestyisikö näyttö jo tiistai-illaksi, alkoi tuntumaan että mitä me tällä vanhallakaan asunnolla enää viivytellään? Loppusiivous ei tule missään vaiheessa kiinnostamaan enää yhtään, niin että sama tehdä se alta pois. Joten tässä ollaan! Onhan sentään nykyään sauna, siellä ne selkäkivut häviää.. :)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Uutta kohti!

Äitiysloma on nyt alkanut. Siltä seisomalta kun töistä perjantaina lähdin, alkoi meidän muuttorumba. Että mä nautin!


Viikonlopun aikaan ollaan jo hieman ennätetty tutustua uuteen ympäristöön. Varsinainen muutto tapahtuu viikon alusta, riippuen milloin saadaan apumies paikalle. Toivottavasti jo huomenna... Huonekaluja ei tosin ihan kamalasti ole, ja luulen että tulenkin hermoilemaan kodin tyhjyyttä ihan jonkin verran, ennenkuin täällä näyttää sellaiselta kuin haluan. Lastenhuoneen seinälle olen tarrat laittanut, hyvinhän nuo tuohon asettuivat vaikka melko vapaalla kädellä asettelinkin nämä seinälle.. Äsken käytiin ostamassa maalia lasten sänkyjä varten. Huomenna koetan saada ainakin ensimäisen kerroksen molempiin sänkyihin maalattua sillä aikaa kun poika on päiväkodissa. Onnistuminen riippuu pitkälti siitä että antaako tyttö mun maalata vai tuleeko hän tahrimaan jokapaikan maaliin.. :)


Joulun ensimmäiset tortut paistettiin lauantai-iltana. Keittiön lattialla herkuteltiin näillä, ainakin lasten mielestä tunnelma oli korkealla.. Kylläpä vain minullekin maistui! :D

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ei sittenkään Lillagungaa meille..

Toivoin kovasti saavani kotiin olohuoneeseen keinun lapsille. Olin jo mallinkin päättänyt, tuo kuvissa näkyvä valkoinen Lillagunga- keinu on nätein keinulauta ikinä! Hyvä etten jo tilannut sitä, sillä lopulta ilmeni, että keinulautaa ei saa asentaa vuokra-asunnon kattoon. On varmaan hurjankuuloinen idea, mutta minusta niin kiehtova ajatus! Vuokrasopimusta tehdessä kysyimme välittäjältä lupaa saada porata kahta ruuvia kattoon, ja vastaus olikin jyrkkä ei. Toki ymmärrän että asunto halutaan säilyttää siistinä, mutta kuka nyt yhtiä pikku reikiä katossa huomaisi? Välittäjä puhui että jos väärällä poralla poraa, saattaa tulla lohkeamia ja koska katto on ruiskumaalattu, se pitäisi maalata ruuvien irroittamisen jälkeen uudestaan. Kuulosti aika kaukaa haetulta, ei me meinattu puolta kattoa mukanamme viedä.. Tottakai uskoin (melkein) välittäjää, mutta nyt reilu viikon asiaa harmiteltuani otin puhelun asunnon omistaja-yhtiöön. Sieltä minulle vastasi herttainen vanhempi mies, ja hän oli ihan eritavalla minun kanssani samalla aaltopituudella! Olen ihan varma, että hänellä on lapsia, kun heti niin hyvin ottautui asiaani! Kävi kuitenkin ilmi, että katto on jokapuolella kipsilevyä, ja jopa minä tiedän ettei sellaisessa keinulauta pysy. Siispä minun täytyi unohtaa ajatus kiikusta sisällä. Oli lohduttavaa, kun mies kovasti oli pahoillaan ettei suunnitelmani onnistunut, ja toivoi että kuitenkin viihdyttäisiin. Joten vaikka jouduin pettymään, nauratti, kun toinen niin harmitteli.. :D ehkä minä joskus saan Lillagungan lapsukaisille olohuoneeseeni.


(Kuvat lillagunga.com ja finnishdesignshop.fi)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Viikonloppuna


Tänä viikonloppuna ollaan levätty hyvin. Ei kai koskaan voi kyllästyä siihen, että on vapaata eikä ole pakko tehdä mitään? Saa vain olla, ja vaikka ottaa pikku torkut kesken päivän jos haluaa. Eräs eläkeläinen asiakaskin totesi perjantaina, että ompa mukava kun alkaa viikonloppu! Että vaikka hän on ollut jo pari vuosikymmentä eläkkeellä, perjantaissa on ihan eri tunnelma kuin vaikka maanantai-illassa. Se kuulemma ei ikinä muutu vaikka työt loppuukin. 

Viime viikonloppuhan meidän perheellä meni reissussa, ja selvähän se on että reissuväsymys painoi vähän kaikkia pitkin viikkoa. Säpinää silti riitti joka päivälle, itse olin vielä sovituilla menoillani useampana iltana, eli ei oikein tullut liikoja lepäiltyä. Nyt tosin tuntuu, ettei maltakaan. Ajatus siitä, että edessäoleva loppuraskaus pitää jokatapauksessa ottaa rauhassa, pistää touhuamaan yhtä ja toista. Vielä ennättää, onhan laskettuun aikaan vielä kaksi kuukautta! :) 


Lastenhuoneen viirin olen saanut tehtyä. Oli yllättävän paljon näprättävää, mutta siitä tuli onneksi juuri niin kiva kuin odotinkin. Ja askartelu on niin kivaa.. Mittaa nauhalle tuli ihan summassa jokunen metri, jos näyttää ihan tyngältä paikoillaan niin sitten teen lisää. 


Huih, ensi viikko töitä, sen jälkeen olen taas täysipäiväinen kotiäiti. Päiväkodille vien edelleen isomman lapsukaisen ainakin alkuun, kolmena päivänä viikossa kuudeksi tunniksi kerrallaan. En tiedä miten kauan jaksan aamuisin laittautua taipaleelle lasten kanssa, mutta kokeillaan ainakin alkuun miten lähtee sujumaan. Enkä tiedä miten poika itse asiaan suhtautuu, sen kun näkee vasta sitten. 


Lauantaina käytiin Ikealla katselemassa uuteen kotiin yhtä ja toista. Vielä ei ostettu mitään, pidin listaa mitä haluan ja tuon järkevämmän meidän perheen aikuisen kanssa pohdittiin, mitä oikeasti tarvitaan juuri nyt. Kun ollaan saatu muuttosiivous tehtyä uuteen kotiin, pääsen Ikeaan OIKEALLE shoppailureissulle. ;D mitenniin kaikkea ei saa mitä haluaa?

Tori.fillä on mennyt kaupaksi sellaisia juttuja joita en halua viedä muutossa mukana, tänään muunmuassa lähti olohuoneesta ruokailuryhmä joka ostettiin kun mentiin naimisiin. Kahta ruokailuryhmää ei sovi uuteen kotiin, ja toinen myytiin pois. Nyt näyttää olohuone aika tyhjältä.. Ensi viikolla aletaan pakkaamaan toden teolla! Mistähän aloittaisi..? Perjantaina saadaan viimein avaimet..

tiistai 21. lokakuuta 2014

Suunnitelmia

Nyt on vuokrasopimus allekirjoitettu, joten muuton suunnittelu voi todenteolla käynnistyä! Kylläpä helpotti, päästään kuin päästäänkin sinne! Muutot on aina hyvä väli käydä kaapit ja varastot läpi, ja yhtä ja toista koetankin myydä tai antaa pois. Mieluisampaa tekemistä on suunnitella uuden kodin sisustusta.

Lastenhuoneen suunnittelu on huomattavasti miellyttävämpää nyt kun pohja on valkoinen. Oikeastaan kaikessa sisustamisessa on ollut jo pitkään haaveena, että saisi sisustaa kokonaan valkoiselle pohjalle. Se on kuin tyhjä paperi, jolle voi alkaa suunnittelemaan mieluista. Vanhassa kodissa värejä on käytetty paljon, ja olohuoneessa oli lisäksi kuviolliset tapetit. Melko haasteellista.

Heti alkuun (viikko sitten..) aloin pohtimaan olohuoneen sisustamista, mutta koska uutta hankittavaa alkoi kertyä niin paljon, totesin etten kaikea voi heti saada, ja siirryin helpompaan, lastenhuoneeseen. 

Sisustustarroilla olen suunnitellut tekeväni yhden seinistä polka dot- tyyppiseksi pyöreillä sisustustarroilla. Kiva ja edullinen tapa saada ilmettä huoneeseen! Tarrat tilasin Metsolat-verkkokaupasta josta sain muuten aivan mahtavaa palvelua. Haluamiani tarroja ei ollut valikoimassa juuri silloin (kyllä, tilasin ne silläkin uhalla etukäteen ettei edes saada uutta kotia) mutta kun laitoin viestiä, heiltä löytyi niitä kaksi arkillista! Erilaisia kuvioita, kuten tähtiä, saa ainakin Ferm Livingiltä. Minä halusin palloja. Lisäksi askartelen lastenhuoneeseen viirinauhatyyppisen "helminauhan" puolipalloista. Sen asettelen jonnekin katon rajaan. Kattolampuksi ajattelin ikean Melodi-kattovalaisinta. Mustavalkoraidallisia mattoja luulin löytäväni vähän joka kaupasta, mutta lopulta löysin vain yhden, Askon Tornio-maton. Piirtelin Paintilla hahmotelmaa lastenhuoneesta. Ehkä siitä vähän ideaa on hahmotettavissa? :D


 Ennestään meillä on tuo Expedit- hylly ja Lack- pöytä. Sängyt laitetaan vastakkaisille seinille, ja expedit niiden väliin, jos se siihen istuu hyvin. Pöytä ja tuolit etsii vielä vähän paikkaansa.. Valkoisia jakkaroita ei meillä vielä ole, Ikealla olisi Mammut- jakkaroita. Jos löytyy jotain parempaa, niin nämä jää kyllä helposti kakkoseksi, niin heppoisat ovat. Tällähetkellä lastenhuoneen hyllykössä on neljä valkoista koria, joissa lelut säilytetään, mutta korit on käytössä pehmenneet sen verran lötköiksi että uudet voisi olla paikallaan.

Sängyt on vielä puunväriset, ne pitäisi maalata valkoiseksi ennen muuttoa. Värit huoneeseen puolestaan tulee leluista, ja niitä kyllä riittää! Kun lelut on laatikossa, yleisilme on toiveena jäädä siistiksi ja simppeliksi. Päiväpeitteitä en ole vielä keksinyt kivoja, nykyisillä ehkä mennään näin alkuun.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Ei vieläkään vastausta

Viikon jatkunut unettomuus yhä vain jatkuu. Tänään oli näyttö, eikä vieläkään saatu vastausta siihen, onko tämä koti meidän. Huomenaamuna välittäjä soittaa, miten meidän käy. Ei hän kuulemma mitään esteitä näe miksei sopimus syntyisi, mutta.. Minä pikkuisen pessimistinä epäilen, että miksi hän viivyttelee vastausta? Sitäpaitsi mun korvat punoittaa vieläkin häpeästä ja kiukusta, koska meidän lapset oli kamalan huonolla käytöksellä siellä. Iso, avara ja tyhjä tila kaikui niin mahdottomasti siitä kiljahtelusta ja ryntäilystä. Että ensikerralla tiedän, ettei lapsia missään nimessä oteta asuntonäyttöön. Ihan oikeasti ymmärrän jos välittäjän oli vaikeaa ottaa omista ajatuksistaan selvää meitä vuokrakandidaatteja kohtaan, kun minäkin olin ihan kujalla että miten päin olisin siinä lasten kilmuamisesta. Hän sitten lopuksi sanoi että soittaa huomenna kun olemme nukkuneet yön yli. Joten ei muuta kun odottamaan taas.. Yöstä tulee taas pitkä kun muistelen paikkoja mielessäni. Kaikki oli jotenkin pienempää kuin kuvista olen odottanut, esim. Tuo alkovin (jonka perältä kuva on otettu) ja olohuoneen välinen katto on samassa tasossa eikä eritasoinen niinkuin tästä kuvasta olen ymmärtänyt. Molemmat makuhuoneet ovat pienempiä kuin nykyisessä kodissa ja olohuonekin on pienempi kuin kuvien perusteella luulin. Kai se sata neliöö kuitenkin paikkansa pitää.. Ja minä edelleen haluan tämän niin kovasti! 


Kuvat tähän ja edelliseen postaukseen on poimittu asuntoilmoituksesta, eivät minun ottamiani.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Menetetyt yöunet

Yleensä olen hyväuninen, mutta nyt on mennyt muutama yö ihan valvoessa. Eilenillalla tuskailin, pyörin ja vaikka kuinka koetin rentoutua, ei uni tullut. Sitä edellisenä yönä heräsin vähän neljän jälkeen enkä saanut enää unta, uni vain hävisi johonkin! Tai tietenkin nukahdin joku puoli tuntia ennen kellon soittoa.. Päivällä oli vähän jälkeenjäänyt olo pääkopassa. 

Unet on vienyt tämä paritalon puolikas. Maanantaiksi on sovittu näyttö. Jos kaikki menee hyvin niin marraskuun alusta tämä on meidän uusi vuokrakoti! Epävarmuus hermostuttaa ihan hirveästi. Onneksi on loma loppuviikon niin on muuta tekemistä. Töissä aika on pysähtyny ihan täysin kun tämä koti löydettiin. Loma tuli siis hyvään väliin.. Oikeastaan minä huomasin tämän jo jokunen viikko sitten, mutta ei meillä ole ollut mitään suunnitelmia muuttaa, niin annoin olla. Useamman kerran sanoin kuitenkin ääneen että onkohan se jo vuokrattu, ja että oisko pitäny käydä katsomassa sitä..


Sunnuntaina sitten katselin taas huvikseen asuntoja ja huomasin että tämän talon ilmoitus on edelleen siellä vaikka muka aiemmin olin katsonut että se olisi poistettu! Aikani kuluksi aloin pohtimaan taas ääneen tätä, katsoin miten pitkä työmatka miehellä olisi sieltä, ja tyrkkäsin hänellekin näytille tyyliin "eikö ois aika mahtava..?" No hämpä innostuikin tästä hirveästi! Heti maanantai-aamuna soitin vuokravälittäjälle. Meillä on kuukauden irtisanomisaika nykyiseen vuokra-asuntoon, joten koska heidän vaatimus on että marraskuun alusta pitää olla valmis tekemään vuokrasopimus niin piti kyllä vielä miettiä. Mutta kyllä me tätä niin valtavasti halutaan, että jos vaan saadaan niin mennään taas kahden asunnon taktiikalla yksi kuukausi. Niin oli viime muutossakin, ja se oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Ei ollut kiire muuttaa päivässä tai kahdessa. Kuka uskaltaa irtisanoutua asunnosta jos uutta ei ole tiedossa? Nyt ei auta muu kuin hartaasti toivoa että sopimus syntyy. 

Nämä asunnot on juuri valmistuneet, ja kaikki tämän pihapiirin asunnot on nyt saamassa vuokralaiset. Kaikki on kuulemma samanlaisia paritaloja. Alue on sen verran tuttu että jo nyt voin väittää että muutos vanhasta tulisi olemaan suuri: kuusikerroksisesta, kolmerappuisesta 
kerrostalovanhuksesta tällaiseen pihaan, uudelle asuinalueelle, peltojakin lähellä. Oma sauna, kodinhoitotilaa, yhdistetty keittiö-olohuone, tavallista korkeampi katto (ei noin korkea kuitenkaan kuin ulkoa).. 64-neliöisestä sataneliöoseen. Kolmio tämäkin on.

Nyt ei ole mielessä yhtään mitään muuta kuin tämä. Äitiyslomakin alkaa marraskuun alusta. Voisiko olla parempaa aikaa muuttaa? Kumpa maanantaina saataisiin sopimus allekirjoitettua!! Uusi pesukonekin tulee maanantaina illalla, olisipa mahtava aloittaa senkin käyttö uudessa kodissa. <3

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Uutta odotettavaa


Empä ole ennen ollut ensimäisten joukossa odottamassa Stockmannin Hullujen päivien alkua. Kello oli aamulla soimassa jo ennen seitsemää. Tässä yksi hankinta, jonka tarveharkinta oli varmasti viimeiseen asti vietyä: jo vuosia ollaan mietitty että milloin tuo meidän ikivanha pyykinpesukone hajoaa. Vettä se ei ole ottanut enää aikoihin kylliksi, vaan olen aina ohjelman aluksi lisännyt vettä rumpuun jotta ei ihan nihkeäpesulla menisi.. Ei kai veden lämpötilakaan ole ollut edes kädenlämpöistä, joten vanha kone on nyt aikansa palvellut. Ei se vielä täysin rikki ole, ja toimitusaika uudelle koneelle on 2-4 viikkoa, joten vielä tuota vanhaa käytetään monet kerrat. 


Tekniikka tässä uudessa koneessa on ihan toista maata kuin olen tottunut. Pesukoneessa on mm. ecobubble-systeemi, jossa pyykinpesuaine menee oman moottorin läpi. Se lisää ilmaa pesuaineen sekaan ja siksi se läpäisee tekstiilikuidut helpommin, ja pesee paremmin. Tässä pesukoneessa on samassa myös kuivausrumpu. Helpottaa varmasti pyyhkeiden ja lakanoiden kuivatuksessa, kun tuota kuivaustilaa ei todellakaan ole yllinkyllin. Muita vaatteita en raski kuivausrummussa pyörittääkään, luulisi vaatteiden kuluvan paljon nopeammin jos aina rummussa kuivattaisi. Voi kun tämä tulisi pian! Passaa kotiäitinä sitten huolehtia, ettei pyykkikori pääse pursuilemaan. ;)

lauantai 27. syyskuuta 2014

Syksyistä arkea

Arki taapertaa eteenpäin tasaiseen tahtiin. Syksyn tullen on ollut paljon yhteisiä iltoja äitiystävien kesken, ja lisää on tulossa! Tällä viikolla oli myös työporukan kanssa Partylite- kutsut. Yksi kollegani on Partylite-edustaja, ja hän piti meille kutsut. Voi mitä kaikkea ihanaa siellä on! Kaksi uutta juttua tilasin, niistä sitten lisää kun saan ne.

Oman perheen kesken ollaan myös tehty yhtä ja toista. Uudeksi suosikiksi on noussut uinti. Itse en ole uintia koskaan harrastanut, mutta nyt se hetkellinen keveyden tunne on niin mukava että parin kerran jälkeen se olin nimenomaan minä, joka uutta reissua ehdotin. Mua niin nauratti, kun Tyttö höpöttää tuon tuosta että mennään uimaan, viime viikonloppuna hän kertoi että "tiiantaina" mennään taas! No mikäpä jottei.. Tuossa hallissa, jossa käydään, on juuri sopiva allas, niin että päästään molemmat aikuiset vuorotellen uimaan, ja lapset polskii ihan innoissaan sen aikaa toisen valvonnassa! Niin kauan kun pysyvät altaassa eivätkä lähde juoksentelemaan liukkaille laattalattioille, saavat tulla mukaan.. Hienosti on ainakin tähän asti mennyt. En ole ollenkaan tykännyt ennen käydä uimassa (en vaan ole hyvä uimaan) ja aina on muita mukavampia liikuntamuotoja, mutta nyt kun huomasin ettei tullut paikat niin kipeiksi kuin lenkkeilystä niin aloin innostua.

Liikunta ei sentään enää ole kiellettyä niinkuin alkuraskaudessa oli mutta ei se ole puoliakaan niin tehokasta nyt kun ennen raskautta. Joka päivä supistelee monta kertaa, ja rasituksessa senkin edestä. Jostain syystä myös illalla huomaan nukkumaan mentyäni, että puolen tunnin sisällä saattaa neljäkin supistusta tulla. Ei ne kipeitä ole, mutta sellaisia tuntuvia kuitenkin, päivisin taas ne on aikalailla "tunnottomia". Vauva on myös selvästi kasvanut ja saanut voimaa, välillä möyryää niin paljon etten tiedä miten päin istuisin työpöydän ääressä, asiakashan mulla on aikalailla koko ajan toisella puolella pöytää. Ei voi keskittyä kun se vie mun huomion! :D


Tännekin tuli kuluneella viikolla ekat ruskan värit. Omia lemppareita ruskapuista on edelleen vaahterat, niissä on aina niin mahtavat sävyt! Samantien tuli niin kylmät ilmat, että ei tee yhtään mieli aamulla lähteä töihin. Vielä niin paljon työviikkoja jäljellä.. Tarkalleen ottaen niitä on viisi. Onneksi on kolmen päivän loma välillä, suunnitelmissa on hurauttaa pohjoiseen pitkäksi viikonlopuksi. Sitä odotellessa..