lauantai 16. elokuuta 2014

Zoolandia

 

Miehen ammattiliitto tarjosi paikallisille ilmaisen päivän Zoolandiassa. Oltiin kuultu että se on kiva paikka, mutta siitä huolimatta yllätyttiin todella positiivisesti! Odotettiin jotain pikkusta paikkaa jossa on muutama eläin ja joku leikkipuisto, mutta oli paljon muutakin, ja alue oli iso! Tullessamme vähän jännitettiin kun päivään oli ollut ilmoittautuminen, mutta me kuultiin siitä vatsa eilen ja päätettiin koetta jos sinne vielä sopisi. Kukaan ei kysellyt ilmoittautumisen perään, vaan lämpimästi toivotettiin hyvät huomenet ja tervetuloa! Kartan kanssa lähdettiin kävelemään alueelle, vähän sitä mukaa mihin lapset halusi. Tyttö tykkäsi katsella maatilan eläimiä. Siellä oli hevosia, alpakoita, strutsi, kanoja, lampaita, riikinkukkoja, pupuja, hirviä, poroja.. Varmaan joskus ollut muutakin, mutta ainakin nyt oli joitain paikkoja autioina ja uuttakin rakennettiin. 


Sähköautot oli pojan mielestä parhaita. Niihin tuli päivän aikana jonoja, ja näytti että akut alkoivat loppumaan. Huvitti kun ryömimisvauhtia vielä viimeiset kierrokset poika ajeli..


Pienessä lammikossa oli veneitä, olisin halunnut itsekin huristelemaan niillä mutta ei ne olleet aikuisille... :D 


Alueella oli paljon sellaisia juttuja mihin tyttö ei päässyt (esim nuo veneet) joten me tepasteltiin ympäriinsä ja ihasteltiin paikkoja. Tuon ikäinen nauttii siitä, kun saa rauhassa ihmetellä ohikulkevaa muurahaista ja lintuja taivaalla..



Metsän keskellä oli kota, ammattiliitto tarjoili siellä makkaraa. Kyllä maistui hyvälle!


Koko ajan tuolla ollessamme taivas oli pilviä täynnä, ja ilma oli mukavan viileä. Ainut vaan että hirvitti että sade tulee kun niin tummat pilvet kierteli siinä päällä. Ei onneksi! Saatiin uusintakierroksetkin ottaa parhaisiin laitteisiin. Mun lemppari oli ehdottomasti pikkuruinen ruokakauppa, jossa oli vaikka ja mitä myytävää. Huoneesa ei ollut varmaan koko päivänä käynyt ketään, minäkin ensin katoin ovelta että se on oikea kauppa. Vasta tarkemmin katsottuna hoksasin että ihan se on leikkimiseen tarkoitettu! Kun me siellä leikittiin, niin varovasti muitakin lapsia sinne alkoi kertymään. Olisipa ollut unelma minulle tuollainen pikkutyttönä! (Tai ei, kyllä se itse rakentamani apteekki oikeine lääkepaketteineen (tyhjiä, kiitos äitin kun niitä töistä minulle toi! :) oli vielä hienompi. Mökin aittarakennuksessa oli oikein kauppakeskus joku kesä, kun alakertaan rakennettiin aptekki, ylös vaatekauppa.) Monta tuntia viihdyttiin täällä, ja kun lähdettiin, oltiin kyllä kaikki aivan umpiväsyneitä! Ei tarvitse unta odotella illalla.





keskiviikko 13. elokuuta 2014

21+0



Raskaus on nyt puolivälissä. Olen toivonut synnytyksen suhteen, että puoliväli olisi tarkalleen tässä viikolla 21, silloin vauva syntyisi ensi vuoden puolella. Pitkä aika sinne vielä on, ja varsinkin loppuraskaus on varmasti minullakin hermostuttavaa kun ei enää jaksaisi odottaa. Muistuu muru kerrallaan mieleen, miksi loppupuoli on aina niin pitkä.. Ei ole mikään pikkujuttu, että kropasta niin suuri tila valtautuu hiljalleen yhä enemmän ja enemmän vauvan kasvulle. Olo ei vielä tietenkään ole mikään tukala mutta ihan pieniä pilkahduksia tulevasta olen sentään tuntenut jo vatsanseudulla. 

Vauva liikkuu jo hurjasti, töissä en ole enää yksin tehtävissäni, tuontuosta tuntuu vauvan liikehdintää. Aika hauskaa.. Se ei ole niin hauskaa kun tuntuu että ihan kuin alkaisi muisti pätkimään, milloin on avaimet jäänneet johonkin pöydänkulmalle, milloin annan asiakkaalle väärät paperit mukaan. Okei, kerran vaan annoin, onneksi oli niin mukava asiakas että oli helppo laittaa viesti että toimita muiden mukana sekin paperi takaisin minulle. :D

Myös lapset on viimeaikoina alkaneet huomioimaan tulevaa vauvaa. Poika kieltää tyttöä että ei saa noin tehdä äidin masulle koska vauvalle tulee pipi! Melkein päivittäin hän huomioi oma-alotteisesti vauvan jotenkin. Tyttö höpöttelee siinä mukana niinkuin jotain ymmärtäisi, iloinen on ainakin kun niin vauvoista tykkää! Ystäväperheen vauvan vieressä tyttö napotti yksi päivä pitkän tovin ja ihmetteli:"kato, se on iloinen" tai "nyt se ikkee.." Nähtäväksi jää, onko vauvat vielä yhtä ihania, kun sellainen tuleekin meille. Poika ei ainakaan suosiolla aluksi paikkaansa jakanut pikkusiskon kanssa. Ajan kanssa ovat onneksi hitsautuneet erottamattomiksi!


tiistai 5. elokuuta 2014

Iltaisin nautitaan helteestä!


Tänään oli ehkä se helteisin päivä tälle kesälle, puheista ja lehtijutuista päätellen. Minä en katsellut mittareita, hurjan kuumaa oli. Aamuisin jo ennen kun pääsen ulos lasten kanssa, hiki virtaa ja jokapaikassa on tukalaa:kotona, pihalla, päiväkodissa, bussissa, töissä. Ainoastaan työpaikan "taukotuvassa" on takuuvarmasti viileää. Pitkään siellä tekeekin mieli istuksia aamukahvilla ja lounaalla. Tänään oli vielä asiakkaitakin pilvin pimein niin että hiki hatussa töitä tehtiin. Miten lie juuri tänään joutivat asioilla oleskelemaan, minua kai ei ois millään saanu kaupunkiin jos oisin vapaalla ollut. Mutta illat on aina mullakin vapaata, ja eipä kyllä kahta kertaa mietitty mitä tehdään: UIMAAN tietenkin! Poika oppi viikonloppuna sukeltamaan, sitä sitten innoissaan meillekin hoki: äiti ja isi, kattokaa mua! Ja nenästä kiinni ja eikun umpssukkeloon.. Voi sitä riemua! Parasta kesähuvia tuo uiminen.. 

Minua huvittaa, kun aivan tuikituntemattomat asiakkaat ovat niin huolissaan minun jaksamisesta tämän mahan kanssa näissä helteissä. Muuten pysyvät niin asiallisina, mutta sitten lähtiessään useampi on kysynyt että "miten sinä oot jaksanu kun on ollut niin kuuma?" Voi niitä.. Olen vakuutellut ihan totuuden mukaan että hyvin, ja että en vielä puolivälissäkään ole (huomenna vasta!) raskauden puolivälihän on usein sitä mukavinta/helpointa aikaa raskaudesta, ja voin olla tyytyväinen että niin on myös minulla! Alkuraskaudessa hematooma säikytteli niin kamalasti, että nyt kun se ei enää vaivaa, niin olo tuntuu suorastaan loistavalta! Alkuun kipuilu oli päivittäistä (osa tietenkin oli asiaankuuluvia kohdun kasvukipuja). Nyt on parina iltana ollut issiassärkyä, niitä olen jo odotellutkin saapuvaksi, ne niin kuuluu mun raskauksiin!

Viikonloppuna tapahtui yksi suuri käänne meidän perheessä: ostettiin auto! Neljän vuoden tauon jälkeen on aika omituista, että parkkipaikalta löytyy MEIDÄN auto. Mallille oli vain harvoja vaihtoehtoja, koska halusin auton, jonne sopii vieretysten kolme turvaistuinta lapsille. Tämä oli minulle se mieluisin, vaikka kamalasti tätä piti puntaroida, että ostetaanko, ja jos niin mikä, ja milloin? Nyt se on sitten meillä, ja on aivan mahtavaa.