perjantai 29. toukokuuta 2015

Herkkuvälipalaksi mansikoita!



Suomalaisia mansikoita ei vielä tietenkään saa mutta ulkomaisetkin maistuu tähän aikaan kesästä herkullisilta. Aamuisella vesisateen vauhdittamalla maidonhakureissulla ne sattuivat kaupassa silmääni ja päätin että siinäpä meille tämän päivän välipala. Pilkoin mansikoiden kaveriksi banaania, vielä maustamatonta jogurttia, ja välipala oli valmis. Eikä kuulunut "en jaksa syödä" keneltäkään! :) 


Sateen takia oltiin sisällä, ja minulla oli aikaa kuvailla keittiötä. Eihän ne kuvat onnistuneet ennenkuin aurinko alkoi jälleen paistamaan! Eilen oltiin monta tuntia pihalla, ja vaikka omasta pihasta ei löydy kuin hiekkalaatikko, ihmeesti lapset siellä touhuavat vaikka mitä! Naapuri sattui ulos samaan aikaan ja saatiin seuraa sekä lapset että äidit toisistamme. Aivan parasta, että on lapsiperheitä tässä pihapiirissä! Lapset vain on jotakuinkin kaikki yksivuotiaita, mutta vaikuttaa niistäkin olevan meidän kolme- ja viisivuotiaalle vähän kaveriksi. 

Luulen, että tästä tulee hieno kesä! Ihanaa laittaa tätä kotia kaikessa rauhassa ja elellä hitaita päiviä.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kesäloma alkoi!


Nyt on valintakoe tehty. Luku-urakka on sen osalta ohi. Olo on hurjan väsynyt. Samalla on toiveikas tunnelma. En osaa sanoa mikä on lopputulos, kouluun pääsy selviää heinäkuun kolmas ilmeisesti. Toivon NIIIIIN kovasti että tämä urakka avaisi koulun ovet! Välillä tuntuu että no osasinhan minä paljon, sitten tulee epäilys, että entä jos en saakaan pisteitä tarpeeksi? En uskalla edea ajatella sitä. Nyt siis vain odotan tulokset, kaikki mahdollinen on nyt tehty. 


Nyt pääsen nauttimaan tästä ihanasta kesästä minäkin! Heti huomenaamuna lähden lenkille, urheilupuoli on ollut ihan rappiolla viime viikot. Ihanaa päästä tuonne luontoon, siellä tuoksuu niin mahtava kesä!! Voitte varmasti kuvitella tuon kuvien tunnelman ja tuoksut, kuvat on eiliseltä Naantalin päiväkävelyltä, vanhasta kaupungista.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Lasten laatuaikaa


Lapset kävivät sunnuntaina ystävänsä syntymäpäivillä. Arvata saattaa, että niitä juhlia odotettiin! Etukäteen juteltiin vähän juhlakäyttäytymisestä. Lasten kanssa se menee vaan niin että etukäteen lasten puheet on vakuuttavat ja kuulopuheen perusteella voisi uskoa että käytöstavat on just eikä melkein hanskassa! Kun totuus on sitten aivan toisenlainen. Lasten synttäreillä keskipisteenä on kuitenkin hauskanpito, joten tottakai lähetin lapset luottavaisena matkaan. Minusta kun ei ole ollut seuranpitäjäksi pitkilleen, joten oli mukavaa että nuo olivat juuri nyt, ja kirsikkana kakun päälle poika kutsuttiin vielä juhlien päälle kyläilemään toiseen paikkaan. Siinäpä oli touhua kerrakseen pojalla, kotiin palasi iltapäivällä väsynyt juhlija. Kuulosti olleen hauskaa ja herkkujakin jos vaikka minkälaista. 


Kuvissa näkyvä vaaleanpunainen kukka on pioni, mieheltäni ihan vain rakkauden osoituksena. <3 Voi hitsit että tykkään noista, niin paljon tekee kodin tunnelmaan! Raikkautta, keveyttä ja viihtyisyyttä. Pioni on vielä aivan nupullaan, toivottavasti osaan hoitaa sitä niin että se puhkeaa oikein muhkeaksi! Siitä tulee upea. Värikin on raikkaan pinkin ja valkoisen yhdistelmää. Kylläpä ilahduin kun hän tuli tänään kotiin noiden kanssa.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Uutta oppimassa

Vauva oppi ryömimään tällä viikolla. Otti ja yllätti meidät lähtemällä nuorimpana meidän lapsista liikkeelle! Kyllä siinä riittääkin ihmettelemistä, vauvalla itsellään ja meillä muilla. Odotin että yöt käyvät levottomiksi, kuten vauvoilla on tapana reagoida uuden oppimisen aikoihin. Niin ei onneksi käynyt, ainakaan tähän mennessä. Vähäksi aikaa riittää ne itkuisuudet, nyt kun iltaitkutkin on vihdoin poissa. Voi, se on vaan niin ihmeellistä seurata tuota kehitystä! Niinkuin sekin, miten käsien taidot harjaantuu hitaasti mutta varmasti. Lelut pysyvät jo hyvin käsissä ja nyt hän pääsee itse perään jos lelu lähtee karkuun!


Minun tämän kevään lukuprojekti on loppusuoralla, viikon päästä tulee kaksi kuukautta täyteen kun olen lukenut pääsykokeisiin. Hurjasti olen lukenut, silti paniikki meinaa välillä saada vallan, koska tietenkään kaikkea en ennätä millään silti oppimaan, ei toki muutkaan valintakokeisiin valmistautuvat ennätä. Onhan se vähän tuuria kuka mitäkin on tankannut noista kirjoista. Parhaani mukaan luen, vimmatusti toivon että se riittää avaamaan opiskelupaikan!! Hurjan suuri ponnistus tämä kahdeksanviikkoinen on koko perheelle, ei tämä yksin minun panostuksella olisi näin hyvin sujunut, iso kiitos kuuluu miehenpuolikkaalle kun lapsia ja kotia hoitaa!