Lelujenvaihtopäivä

Meillä on ehkä vähiten leluja tuntemistani lapsiperheistä, mutta silti niissä riittää sellaisia, joilla ei leikitä. Olen pitänyt paria kassillista leluja lastenhuoneen ylähyllyllä "varastossa". Tänään laitettiin vähiten leikittyjä leluja syrjään ja otettiin tilalle samanverran jemmaleluja leikkeihin. Voi sitä kiljunnan ja intoilun määrää! Loppupäivän leikit on taattu. Äitiä ei paljon kaivattu kun leikit pyörähti käyntiin. Parkkitalo nousi ehdottomaksi suosikiksi, siellä kuului olevan sakkolaput kovasti jaossa.. Yksi itkukin parahti ykskaks, kun hissin naru irtosi leikin tiimellyksessä. Poika huusi äitiä apuun: "hissistä kuului sellainen naps, ja parkkipirkko on siellä jumissa!" En voinut olla purskahtamatta nauruun, voi parkkipirkkoparkaa.. 

Meidän vauva viihtyy kun pääsee lastenhuoneen lattialle tolskaamaan. Ovi on yleensä kiinni sinne, kun en ennätä joka paikkaan vahtimaan mitä vauva laittaa suuhun. Vaikka lelut olisikin koreissaan niin sehän ei ole mikään este vauvalle, ei mene kauaa kun hän on koreja tutkimassa. Nyt hän oli ihan innoissaan kun kerrankin pääsi isojen lasten reviirille! Vaikka eivät hekään siellä leiki, käyvät vain hakemassa leikeissään tarvitsemiaan leluja ja itse leikit on olohuoneessa. 

Jaha, nyt on syöttötuoli päässyt restauroinnin alle, leikkiporat ja -sahat laulaa.. En kestä kun noilla riittää tuota touhua! :D Lasten iloa on niin mahtava seurata. Tätä tämä on nyt varmaan jonkin aikaa eteenpäin, sain viime viikolla vahvistuksen, että hoitovapaani saa työnantajani puolesta jatkua enkä palaakaan syyskuussa töihin. Ilmoitin olevani poissa vielä vuoden eteenpäin. Tottapuhuen olen seuraillut työpaikkailmoituksia uudesta työpaikasta, mutta katson nyt miten tämä arki tästä järjestetään kun en sinne kouluun päässyt. 

Vauva kehittyy huimaa vauhtia. Seurailen muutamia blogeja joissa on samanikäisiä vauvoja, ja kyllä on erilaista eri vauvojen kesken mitä kukin osaa! Toinen osaa sanoa jo "äiti" ja meidän vauva ei juuri jokeltele. Toki päristelee ja kommunikoi paljon muutenkin äänellään mutta varsinaiseen puheeseen menee kyllä vielä pitkään. Sitten liikkuminen on kuitenkin ihan hurjaa täällä, vauva tulee huomenna 7kk ja kävelee tukea vasten jo mennen tullen. Sohvaa vasten kiipeää seisomaan, ja kävelee toiseen päähän. Sohvalla on ollut tähän asti aina aku ankkoja ja satukirjoja, nyt vauva osaa jo ne ottaa käsiinsä ja sitämyöten ne menee suuhun. Viikko sitten nousi kyllä sohvalle mutta käsillään hän piti tiukasti kiinni ettei kaatuisi. Viikon sisällä ryömiminen on myös muttunut karhukävelyksi. Vauhti on sitämyöten lisääntynyt huimasti.. Miten tästä töihin voisi lähteä kun on tuollainen ihme kotona? Ei tule kuuloonkaan. 

Viikonlopun viettoon

Joka perjantainen viikkosiivous on tehty, nyt voi viikonloppu alkaa! Väsyttää niin mahdottomasti, kun vauva heräsi jostain syystä joskus vaille kuusi ihan virkeänä touhuamaan. Nukahti onneksi uudestaan kun aikansa pinnasängyssä touhuili. Lapset ovat tavanneet herätä vaille yhdeksän, mutta nyt on ollut pitkään aamuja, että kahdeksalta on jo kaikki heränneet. Minulla näköjään vähän kestää totutella siihen. Onneksi sentään ovat sen verran tulleet minuun että eivät herää kuuden aikaan niinkuin moni muu lapsi. 

Siivous on kotitöistä se omin juttu minulle, ja ihan mieluinenkin. Se on oleellinen osa sisustamista mielestäni, ja samalla on mukava vähän muutella tavaroiden järjestystä, laittaa kukkia jne. Ja sitten on viihtyisää käydä viikonlopun viettoon! Tykkään, että kun mies tulee kotiin niin kaikki täällä on suht  siistiä oli mikä päivä vaan. Vähän kompensoi sitä että tuo ruokapuoli on niin pitkälti hänen harteillaan, että minä kannan hyvin sen oman osani kotitöistä! Arvostan sitä tosi paljon, että hän suunnittelee viikon ruokalistan ja käy kaupassa sen listan mukaan. Onni on mies joka rakastaa ruuanlaittoa! Eikä vain siksi että sattuu olemaan vaimo joka on surkea kokkaaja.. :D

Kuvissa näkyy piirtämiäni "julisteita", vai miksi näitä nyt nimittäisi. Halusin jotain uutta kuvaa seinälle, ja mieluisimmat sain tekemällä niitä itse. Luin juuri jostain lehdestä jonkun kommentin, ettei yksittäinen aakkonen voi kuvata kenenkään persoonaa, ja nyt on aakkonen meidänkin seinällä. Miten se tuntuu silti niin omalta? :D Onneksi kukin saa pitää mielipiteensä sisustusasioissa juuri sellaisena kuin haluaa.. Ja jokainen tehdä kodistaan juuri sellaisen jossa viihtyy. Tuon aakkostaulun tein vesiväreillä, ja Nuo kaksi muuta tusseilla. Tyhjältä näyttää edelleen, pöydällä oli aluksi viherkasvi vauvan käsiltä turvassa mutta oli niin ahdas koko pöytä niin siirsin muualle. Joku värillinen posteri on varmaan se mitä kokonaisuus kaipaa.

Toivottavasti saadaan aurinkoa ja lämpöä pian, mutta jokatapauksessa,

viettäkää ihanaa viikonloppua!

Vihdoinkin iMacilla!

Olen kirjoittanut blogia kaiken aikaa iPadilla ja vähän myös iPhonella. Nyt vihdoin pitkän haaveilun jälkeen ostettiin pöytätietokone. Oli aikoja, jolloin vallan luulin että pöytätietokoneet on kääntymässä historiaan. Ehkä joskus silloin, kun läppärit alkoi yleistymään.. Vuosikaudet on kuluneet ja en ole edelleenkään nähnyt käyttötarkoitusta läppärille. Jos sellainen olisi minulle jostain tipahtanut, tottakai se käyttöön olisi tullut, mutta itse en sitä ole hankkinut. Vaikka tabletti onkin huippunäppärä laite, blogin kirjoittaminen on sillä vähän hankalaa. Oikeastaan taistelua. Mutta tämä blogi on niin tärkeä minulle, että sen vaivan olen (harvakseltaan) nähnyt! 

Tätä ensimäistä postausta uudella koneella olen nyt muutamaan kertaan käynyt kirjoittamassa, ei tämä ollutkaan niin helppo ottaa käyttöön! Kuvat on muokkaamattomia, kun en osannut niille tehdä mitään tällä kuvanmuokkausohjelmalla joka tässä on vakiona. Suututti, tämänhän piti olla niin huippu ja helppo ja kaikki onnistuu ja mitävielä? Intoakin piti riittää, mutta menetinkin hermoni kun ei alkanut postaus luonnistumaan. Harjoittelua, harjoittelua.. Koko ajan tulee silti pohdiskeltua, että mitähän ohjelmia tähän kannattaa ladata ja mitähän muut käyttävät.

Kesäkelejä on odotettu täälläkin, ja väliin ollaan vain ajateltu että KOSKA on kesä, niin nyt uidaan, ja puetaankin melkein joka päivä shortsit ja hameet päälle, vaikka aurinko ei paistaisikaan. Onhan sentään heinäkuu! Ostettiin viime viikolla pihaan uima-allas, lapset on polskineet siinä joka päivä. Itsekin pulahdin siihen, mutta en kyllä kauaa viihtynyt. :D Se on tuollainen 3m halkaisijaltaan ja reilu puoli metriä syvä. Siellä ne uiskentelevat innoissaan, oikeasti hytisevät kylmästä mutta kun on niin hauskaa!

Allashälytin on ollut aivan mainio. Täältä sisältä ei näe tuonne takanurkalle jonne allas laitettiin, mutta jos joku lapsi on sinne pyrkimässä, hälytin alkaa sisällä soida. Aika monesti olen turhaan juossut kurkkimaan kuka siellä on, mutta todellakin juoksen katsomassa ettei omat eikä vieraatkaan lapset sinne pyri ilman aikuisen valvontaa. Kerta riitti kun huomasivat että minä oon siinä samassa siellä jos menevät tuonne nojailemaan. 

Oletteko huomanneet että olen myös instagramissa? Minut löytää sieltä nimimerkillä @muksunimun.