Taas vaunukuumeessa

Tuplarattaat lähti uuteen kotiin muutama viikko sitten, ja sen jälkeen olen haaveillut uusista rattaista noiden yksikkövaunujen lisäksi. Tuplat myin lähinnä sen takia ettei niillä ollut käyttöä. Sen verran täytyy kehua niitä (Emmaljungan Twin nitrot) että meidän käytössä ne oli just parhaat! Tykkäsin että ne oli kunnolla tilavat, lapset istuivat vierekkäin ja ne kääntyvät etupyörät oli ihan ehdottomat. En olisi suostunut alkuunkaan tuplia ottamaan neljällä isolla renkaalla, kun siihen mennessä en yksikkövaunujakaan suostunut ottamaan muilla kuin kääntyvillä eturenkailla. Noh, sittemmin nuo perusvaunut meillekin tuli, ja oon tykännyt. MUTTA, kääntyväpyöräisetkin tarvitaan tuonne kaupungille. Tai huomattavasti pienemmät ainakin. Lenkkikäytössä nuo nykyiset on hyvät, mutta kaupungilla tuntuu että ois ihan kiva olla näppärämmillä rattailla liikenteessä. (Tähän autottomaan elämäntilanteeseen ei oo mitään järkee alkaa mitään matkarattaita miettimään kun rattaita ei ikinä kasata) Lisäksi nuo nykyiset kankaat on niin aran väriset ettei niitä lenkkikäyttöön kannata jättää. Uudet siis tarvitaan! Tai kahdet, saa nähdä milloin saan. Oon tottakai jo haaveillut jos vaikka minkälaisista, mutta Emmaljunga sen olla pitää.. Toistaiseksi en ole tehnyt mitään haaveilua kummempaa asian eteen, koska sehän tarkoittaa että pitää syödä sanansa. Päätin aikoinaan etten ota näitä nykyajan rempulajarruisia meille, mutta muuta ei ole saatavilla.

Pinkit vaunut olis ihan kivat, mutta kuulemma T ei suostuis lähteä niillä liikenteeseen ainakaan yksin. No höh. Ei tarvitse hävetä! :D Eli vissiin jotain rauhallisempaa värimaailmaa on toiselta puolen toivomuksessa. Tumma violetti olis toinen ihana. Kumpaakaan näistä väreistä ei vaan enää valmisteta. Se tuottaa ongelmaa aikalailla.. Uudet on aina uudet, ja toisekseen käytetyt ei ole juuri sen halvemmat, varsinkaan jos myyjä sattuu huomaamaan että tykkään väristä ihan hurjana! Luulevat että silloin maksankin hurjana, mutta eieie.. Sama siis osta liikkeestä, ja koettaa myydä sitten eteenpäin kun haluaa vaihtaa. 

Se, mikä tässä uusien hankinnassa jarruttaa on että ensin pitäisi saada myytyä nuo omat rattaat. Niistä on vaan muodostunut aikamoiset kiusankappaleet. Pääosin keinonahkaa olevat kankaat on alkanu muuttua polka dot- kuosiksi (mieheni ilmaisu asialle), varsinkin kuomu on täpötäynnä jotain kummaa pistettä, ihan kuin olisi hiekanmuruja täynnä. Pesemällä ne ei lähde pois. Ostin vaunut uutena marraskuussa, ja nyt ne on ihan kamalan näköiset minun mielestä. Vein ne tottakai liikkeeseen ja sieltä tehtiin reklamaatio, mutta se tuli heti takasin. Piti kuulemma pestä kuomu Vim- hankausaineella, mutta ei se silläkään lähtenyt. Arvasin! Siinä oli kaikki mitä myyjäliike pystyi tekemään. Tein sitten itse uuden reklamaation maahantuojalle, ja sieltä sanottiin että voin lähettää kuomun sinne tarkistukseen. Sinne meni kuomu, ja tänään tuli puhelu että ovat tarkistaneet kuomun eivätkä tiedä mikä juuri tuossa minun tapauksessa on pielessä. Ei siis tullut ratkaisua asiaan, mutta lupasivat lähettää sen Ruotsiin tutkittavaksi. Eikun vaan, kunhan minä saisin uuden kuomun tai omani takaisin ilman pilkkuja! Asian laita on nyt niin että Ruotsin reissuun voi mennä vaikka kaksi kuukautta. Täällä ollaan nyt varakuomulla ja vähän hassultahan tuo näyttää kun ei kuulu mun vaunujen väreihin ihan, mutta onpa valkoinen kuitenkin! Kivat tikkauksetkin on, ja kuomussa päätytasku, sitä ei omassa ole.. :) Kukaan ei voi ainakaan sanoa että olisin pitänyt huonoo huolta näistä vaunuistani, liikkeestä saatu lainakuomu on paljon huonommassa kunnossa kun minun! ;) Siellä on tietenkin säilytetty tätä varaston hyllyllä nipussa, kun minulla on aina kuomu auki. Keinonahka ei uskoakseni kestä hirveästi noita poimuja, vaan se alkaa myöhemmin niistä kohdista hapertumaan.

(oikealla oma ja vasemmalla lainattu)

Ollaan täällä ihmetelty tuota meidän Tyttöä, kun se niin hurjasti on innostunut kävelemään. Vielä ei ole kymmenkuinen, ja kävelee jo pikkusia matkoja. Eilen vielä nousi seisomaan vähän ennenkun pääsi esim tuolin luo, eli otti muutamia askeleita. Äsken nousi seisomaan keskellä olohuonetta ja lähti tepsuttelemaan keittiötä kohti. Pari metriä pääsi hienosti! En usko näkemääni! :D Vastapainona hän tarvitsee sitten paljon syliä, että rohkenee taas mennä. Tuntuu että enemmän kun vaikkapa viime viikolla Tytöltä tulee "sylipyyntöjä".