torstai 22. tammikuuta 2015

Vauva-arkea

Omat menot ovat taas nousseet ihan uuteen valoon viimeaikoina. Tuntuu erikoiselta lähteä edes ruokakauppaan, sekin tuntuu jonkinasteiselta saavutukselta. Tänään olen pohtinut aamusta asti, lähtisinkö illalla käymään kirjastossa samalla kun käyn postissa. Kysymys on siitä, että ennätänkö juosta postiin ja marketin vaippahyllyn kautta kirjastoon ja sieltä hurauttaa kotiin ennenkuin vauva tarvitsee taas ruokaa. Ehkä pistän miehen asialle.. Omat menot ei tarkoita sitä että menisin yksin, tottakai vauva on siellä missä minäkin. Ne on niitä muita tavallisia juttuja joita pitää hoitaa ja kaikkea muuta kuin vauvan hoitoa. 

Näin talvisaikaan tuntuu kovin työläältä alkaa syöttämään kesken kauppareissun, kun vauvaa pitäisi riisua ja taas pukea imettämisen jälkeen.. Turvakaukalossa vauva onneksi nukkuu lähes aina, varsinkin kun on auto liikkeellä tai kun kaukaloa kantelee kaupassa, mutta jos kaukalon laskee liian pitkäksi aikaa lattialle, kohta alkaa vauva heräilemään. Joten ei passaa jäädä kuppastelmaan liian pitkäksi aikaa mihinkään! 


Tällä viikolla olen jotenkuten selviytynyt lasten kanssa ulos joka päivä, ja koska tänään on torstai niin sehän tekee neljä päivää peräkkäin! Aika hyvä suoritus? Ruuanlaitto on ollut vähän tuskaisaa, maanantaina hyssyttelin parkuvaa vauvaa toisella kyljellä ja koetin pitää nyytin mahdollisimman kaukana hellasta, ja toisella kädellä sekoittelin ruokaa kattilassa. Oli kyllä hella jälkikäteen sen näköinenkin että siinä oli lihat paistettu ja kaali hämmennelty yhdellä kädellä. Vaan tulipahan ruoka tehtyä. Tiistaina sain perunat kiehumaan ja lohen uuniin mutta porkkanat jäi raastamatta kun piti taas mennä syöttämään. Kolme ja puoliviikkoinen nimittäin harvoin tyytyy muuhun, ainakaan meillä. Kuukauden päästä on varmasti jo ihan eri rytmi, joten turha ottaa ressiä nyt jos ruuanlaitto takkuaa tai pyykkikone ei niin kamalasti pyöri tai lelut on väärissä koreissa.. Ollaan hurjan onnellisia siitä että vauva on kaikenkaikkiaan niin tyytyväinen, kun vain saa syödäkseen sopivasti ja vaipat vaihdetaan kuiviin tarpeeksi usein. Kyllä kai se arkirytmi myöhemmin taas normalisoituu omalla painollaan. :) 

Ja huikeeta, vauvan ensimäiset hymyt sain eilen! <3 neljä kertaa sain houkuteltua pienen hymyn, sen jälkeen alkoi väsyttämään pikkuista. Tänään on taas monet hymyt nähty.. Hurjan suloista! Jo viime viikolla epäilin että vauva hymyili hoitopöydän päällä olevalle hymynaamalle, ja mieskin sanoi samaa. Se kuitenkin oli sellainen "ehkä" hymy koska kun huomasin sen, tilanne oli jo ohi ja epäilin että näinköhän oikein.. Unissaan vauva on toki jo syntymästään hymyillyt. :) sitä suloisuutta..

torstai 1. tammikuuta 2015

Uusi vuosi!


Uusi vuosi 2015, ja samalla meidän perheessä uudenlainen arki (ei ehkä ihan uusi "elämä" kuten kuvassa :) on alkanut, onnellisissä merkeissä. Tuntuu että on elämä mallillaan, kun saan olla kolmen pikkuisen kanssa kotona. Vuodenvaihteeseen sattuu myös työssäkäyvälle isukille ekstravapaita, se on SUURI plussa näin juuri synnyttäneen näkökulmasta ajateltuna.

Joulu ja uusivuosi oli poikkeuksellisen hiljaisia noin niinkuin sosiaalisella puolella, ollaan oltu vain ihan oman perheen kesken. Nyt ihan pikkuisen vauvan kanssa ei tohdi lähteä mihinkään, vaan ennättäähän sitä sitten kun vauva kasvaa. Ikävä on tietenkin ollut pohjoisessa asuvaa sukua, mutta näin tälläkertaa. Hiljalleen aletan sunnitella ristiäisiä, sitten viimeistään matkustetaan! Ja kunhan vielä oma olo kohenee niin voidaan kutsua lähellä asuvia kyläilemään.


Täällä kotona arki vauvan kanssa on alkanut hyvin. Mieleen palaa muistikuvia ensimäisestä vauva-ajasta reilu neljän ja puolen vuoden takaa. Hymyilyttää, kun vauvan tuoksu tuo mieleen omia ajatuksia niiltä ajoilta. Tälläkertaa tiedän, miten nopeasti vastasyntynyt alkaa kasvamaan, silloin en hoksannut että jo viikon ikäinen vauva on vähän muuttunut vastsyntyneestä, kahden viikon kuluttua pulleampi, kolmen viikon iässä vauva on jo iham eri jäntevä.. Nyt koetan muistaa nautti näistä ohikiitävistä hetkistä! Pysähtyä näihin hetkiin. Sitä en muistanut, että heti kun maito alkaa nousemaan, vauva alkaa nukkumaan pidempiä hetkiä yksin ilman että olen koko ajan imettämässä. Tänään on se päivä, kun ensimäistä kertaa vauva nukkuu päivällä yli tunnin unia yksin. Tuli jo niin kova ikävä että nostin vauvan syliin jos hän vaikka vähän söisi, mutta ei hänellä nyt ollut nälkä.. Yöllä on sensijaan hyväkin, että tulee selkeämmin erikseen hetket, kun vauva syö, ja sitten taas nukkuu ilman imettämistä pidemmän aikaa.


Kuvissa Libero-laukku, jonka saa synnytyksen jälkeen.. Kätilö kysyi että "huolitko Liberokassin?" Kun hän oli lähdössä viemään meitä salista osastolle. Varmaan joku ei kolmannen kohdalla laukkua enää halua, mutta minusta siellä on kivoja ja hyödyllisiä tarvikkeita! :)

Oikein hyvää ja onnellista alkanutta uutta vuotta jokaiselle!