Koti. Voiko sen tärkeyttä ikinä korostaa liikaa? Eihän sitä ajattele päivittäin, mutta entäs kun luet jonkun sota-ajan romaanin ja yrität edes hieman sivusta käsittää sitä että ottaa ja lähteä jonnekin ties minne. Kaukaa haettuako? :D Noh, on sitä ihmisillä hullumpiakin ajatuksia.. Asiaan! Välillä läikähtää ihan sydämessä asti, kun onnistuu tekemään jotain ihanaa juttua kotiin. Mikä mahtava fiilis, kun saa istua ja katsella jotain kaunista kotona.. Koti ei ole koskaan valmis, meillä ei ole vielä edes sitä omaa kotia, sen ajatteleminen välillä kirpaisee mutta eipä se auta, kyllä sekin vielä joskus meille tulee. Vaikka tämä on vuokra-asunto niin ollaan suunniteltu että maalataan lastenhuoneen yksi seinä jollain ihanalla siniharmaan sävyllä. Maalataan sitten takaisin valkoiseksi kun joskus muutetaan pois, varastossa on monta tonkkaa valkoista maalia. Mitähän ne maalit maksaa? Kai ne rautakaupassa osaavat neuvoa kun kertoo minkäkokoisen alan haluaa maalata.
Kokeilin tuota Color Snapia värikartoista intoutuneena, hitsi miten hauska app! Tiedättehän, se poimii kuvista värisävyjä. Näyttää ihan ammattilaisen tekemältä, hah! Hienoa tämä nykytekniikka.
Puuelmistä olen tekemässä koristenauhaa, värejä olen hartaasti pohtinut. Jotain pehmeitä sävyjä haluan, muutamia hyviä ehdokkaita olen jo löytänytkin. Ensimäisenä aloin harjoittelemaan helmien maalausta "rohkeasti" valkoisella. Ei sen pitänyt olla harjoittelemista, vaan tekemistä. Helmistä tuli kuitenkin epätasaisia, maali ei levittynyt kunnolla enkä tiedä mikä neuvoksi. Fiiliskuvissa instagramissa muiden maalamat helmet ovat ihan sileitä, minulla kamalan rypelöisiä. Kokeilen jos maalia vedellä ohentamalla saisin sen levittymään paremmin. Jos se ei auta niin menen askarteluliikkeeseen kysymään onko heillä jotain niksejä.
Maalaushommiin taidan käydä jo tänä iltana, lepuuttaakseni vähän hermojani. Jatkan ensi kuun alusta taas työt, reilu vuoden kotiäitiyden jälkeen. Tuttu paikkahan se työympäristö on (olen pankissa töissä), mutta hermostuttaa silti että mitä kaikkea muistan ja mitä kaikkea olen unohtanut. Englannin kieli nyt ainakin tökkii, soitin eilen yhden puhelun englanniksi niin voi nolous! Ajatus juoksi kyllä ja tiesin mitä pitäisi sanoa mutta se mitä ääneen oikeasti sanoin, oli jotain ihan kamalaa kapulakieltä. Ei siellä langan päässä oleva Tukholmalainenkaan kovin lungi ollut joten sain asiani esitettyä.. Noh, verenpaine nousee aina kun muistan että muutama päivä ja sorvin ääreen!
Onneksi lapset saa jäädä kotiin, ja isälle siirtyy kokonaisvastuu kodista. Esikoinenhan aloitti päivähoidon osapäiväisesti 8kk iässä, toisen lapsen kohdalla olin kotona kunnes hän oli 10kk, nyt kolmatta en raaski laittaa päiväkotiin vaikka hän on "jo" 1v 2kk. Valmistaudun hiljalleen ajatukseen että sekin päivä on tulossa. Harjoitteluksi hänkin saa lähteä puistokerhoon ensi kuun alusta. Piti vauvahaalarin tilalle hankkia kunnon vedenpitävät haalarit ja hanskat, ison pojan ulkoiluvaatteet! Oi meidän pikkuisinta.. Entäs meidän isoin poika, pian eskarilainen! Tänään hän oli taas niin kypsänä kun puistokerhossa ei ole hänen ikäisiä leikkikavereita. Häntä jostain syystä inhottaa jos kaverilla vuotaa räkä, ja ihan vilpittömänä tokaisi iltapäivällä kun kysyin miten aamu oli mennyt, että "siellä oli vaan räkänokkia, eikä kukaan pyhkinyt niitten nenää.." Että mua nauratti! Toinen tarkoittaa ihan oikeasti vain sitä että pitäisi nenä niistää, mutta aikuisten kielessä räkänokka on kyllä jotain.. Noh, you know! :'D Hän saa sitten jäädä pois koko kerhosta, onhan noita kavereita muuallakin, tai paremmin nimenomaan muualla kuin siellä.
Heti huomenna on leikkikavereita yllinkyllin kun menemme ystäväperheiden kanssa maalle. Vietetään siellä mukava päivä, lounasaikaan mennään sinne ja kotiin palataan iltapalan jälkeen. Ohjelmassa on ainakin poniratsastusta ja makkaranpaistoa nuotiolla. Ystävillämme on talli ja ties kuinka paljon niitä hevosia.. Onnekkaita lapsia sanon minä, kun on tilaa millä temmeltää. Huomenna mennään katsomaan millaista on elämä hevostilallisilla, hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti