sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Keinutuoli

Meillekin on tullut kiikku! Tuntuu heti niin omalta, kun tällainen oli lapsuudenkodissanikin. Niin kuin varmaan aika monessa suomalaisessa kodissa on.. Tämä tuli meille puunvärisenä, mutta haluttiin maalata se joksikin muunväriseksi. Arvottiin mustan ja valkoisen välillä (tietenkin), ja näin talvea vasten tuntui tuo valkoinen lopulta paremmalta.. Tyytyväisiä ollaan lopputulokseen! Aloitettiin maalaus tuolla parvekkeella, mutta pian huomattiin että siellä on niin kylmä että maali ei oikein enää pysyny hyvänä.. Jotenki ihme lirua tuli siitä. Sitä se sitten paksuuntu ku toin sen sisälle! Pari iltaa maalattiin tätä tässä olkkarin nurkassa, kun lapset oli laitettu nukkumaan. Aamuun mennessä maali oli jo kuivunut. Vesiohenteinen maali kun ei edes tuoksu millekään. 


Onpa nyt kiva keinutella lasten kanssa tässä! Lapsetkin tykkää hurjasti, Tyttö varsinkin aina innoissaan kiipee omin toimin tähän, ja sit kuuluu "kii-kaa-kii-kaa". 


Annon tyynyliinakin pääsi virkaansa, joskus juhannuksen jälkeen ostin tän alennusmyynnistä. Näitä on kaksikin, ja lisäksi raidallisia on kaksi, odottamassa uuden sohvan tuloa. Sohvan hankinta on kyllä pitkässä puussa, värin tiedän vain, mutta mallia en yhtään. Tekisi mieli ostaa laatusohva kerralla, eikä mitään vaneri-vaahtomuovisettiä, mutta ne laadukkaammat on heti hintavampia, tietenkin. 


Siksikään ei olla paljon kiirehditty sohvan (tai muidenkaan suurempien hankintojen) kanssa koska ei ole mitään tietoa kuinka pitkään täällä asutaan. Nyt on työt täällä, mutta kummallakaan ei ole vakipaikkaa. Minun osaltani tulevat viikot on hurjan jännittäviä, sillä olen hakenut vakipaikkaa näistä tehtävistä joissa nyt olen ollut. Tuntuu, etten välillä edes hengitä kun niin jännittää. Lauantai-aamuna uni karkas kuuden jälkeen. Lapset heräsi seitsemän maissa, ja olin heti valmis nousemaan. Eipä ajatukset ole jättänyt rauhaan päivälläkään. Tottakai työkuviot pyörii koko ajan mielessä, onhan kysymyksessä vakituisen työn mahdollinen alku! Ihmekään se olis jos ei yhtään ajatusta herättäis.. Toisaalta oli hyvä että tuli viikonloppu, että sai rauhasta punnita ajatuksia, toisaalta oon ollu niin kärttynen kun ei tietenkään yhtään mitään kuule valintaprosessista.. Huih. Pitäkää mulle peukkuja!! 

(Kuvat iPadilla ja siksi(kin) niin mahdottoman huonolaatuisia )

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Soiva lastenlaulukirja


Viime viikonloppuna kyläillessä tutustuin yhteen kivaan kirjauutuuteen: lastenlaulukirjaan, jossa on äänipaneeli. Kirjan kaikki laulut on säestetty pianolla. Säestykset on selkeitä, joten tuttujen laulujen lisäksi uudet on helppo oppia. Olin alunperin itse innostuneempi kirjasta kuin lapset, ja jännitin kiinnostuuko lapset tuosta ollenkaan, mutta kyllä siitä tämän hetken suosikkikirja heti tuli! Huomasin juuri, että kirjasta löytyy myös kuulokeliitäntä. HAH! En usko että sille tulee tarvista ihan pian, mutta kiva lisähän tuollainen on. Kirja on siitäkin mainio että laulut soi yksi kerrallaan, eli ei tule tilannetta että se rimputtelisi pitkiä aikoja yksinään jossain. Sellainen hermostuttaisi varmasti. Eikä kulu patterit turhaan! ;)

lauantai 14. syyskuuta 2013

Villamatto



Tänään käytiin hakemassa tilaamani matto Kodin1:stä. Ihanaa, mä oon aivan innoissani! Se on nätti. Ja tuntuu mukavalta, vähän karkealta jalan alla. Yllätyin siitä että matto on aika kevyt. Jonkinlainen jarru tuonne alle olisi hyvä, sen verran paljon luistaa laminaattia vasten.. Olkkarin pöydän tabletti sopii hauskasti maton kuvioihin!


Tänään on taas ollut niin helteinen päivä että ovet ja ikkunat on saanu olla koko päivän auki. Kauniin päivän innoittaman otin vielä pikkuprojektin illaksi, maalaan Ikealta hakemani sinkkiruukut mustaksi (taas, niitä on jo kaksi, mutta ne kävi pieneksi), niin saan vaihdettua kukkiin suuremmat ruukut. Eipä noita viherkasveja olekaan tällä hetkellä liikoja, noissa kahdessa kukkasessa ei paljon ole hommaa! Mutta saan olla tyytyväinen niihin, oon niin surkee ton puolen jutuissa että tuuletan innoissani että oon saanut edes nuo kasvamaan hienosti! :) Ne onkin jotain ihmeen sinnikkäitä versioita, Tyttö on kaatanut kukkapurkit ainakin tuhat kertaa ja aina ne vaan kestää. Ja niin, on niiden lehdissä roikkunut pyykkipoikiakin.. Pikkuautot on kans tuttu näky kukkien juurella, niiden lomassa on ilmeisesti kivaa ajella.. Hyötykasveja, näemmä!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Viikonloppua


Teholauantaiko? Ainakin huseerasin enemmän kun moneen viikonloppuun yhteensä. Lauantaihin mahtui niin kirpputorikäyntiä, kirjastoa, BodyBalancea, VPK-juhlaparaatin seuraamista (sattumalta, arvaatteko miten Poika tykkäsi?), Ikeakäynti, pinnatuolien hiomista ja maalaamista ja tottakai kodin siivoomista. Ja paljon muutakin.. Olipa hulinaa. Ja hauskaa! Ottaisin niin mieluusti toisen lauantain tähän hetiperään, tai pari lisätuntiakin olisi riittänyt. Ne lisätunnit olisin käyttänyt pinnatuoliprojektiin. Projekti on lojunut kaikessa rauhassa kesän helteissä. Eilen raivasin tien tuolien luo ja sain kuin sainkin viimeisen tuolin hiottua ja pari kerrosta maaliakin pintaan. Kaksi jo alkukesästä mustaksi muuttunutta tuolia sai vielä kerrokset maalia, ne on nyt valmiit. Viimeinen kaipaa vielä ainakin kerroksen-pari lisää. Olisi ihan kiva saada tuolit jo käyttöön, aina vaan on ollut muuta kivempaa tekemistä. T alkoi jo kysellä että laitetaanko nuo tuolit tuolta roskiin, hätäännyin et eiei, kyllä minä teen ne nyt! Yksin en ole saanut aikaan, sain apuja muulta perheeltä niin johan alkoi tapahtumaan. Tyttökin tuli tolskaamaa parvekkeelle, tuli sitten pestyä ihan hulevedellä koko parveke siitä paksusta pölystä kun Tyttö kaatoi mun vesisankon parvekkeen lattialle. Kerrottakoon että sitä hiomispölyä ja kadulta tuulen tuomaa hiukkasta oli ihan jonkin verran... Tyttökin otti sitten pikku kylvyn siinä samalla. Tänä aamuna parvekkeella on ihan eri tilanne kuin edellisaamu(i)na, ja olen siitä onnellinen!
 
Ajatus syksyn tulosta saa pienen palan kurkkuun. Mitähän se tuo tullessaan? Kesätyöt lähenee loppuaan, vielä tämä syyskuu on varmaa, jatkosta ei ole vielä tietoa. Hermostuttaa. Koetan suunnata ajatukset positiivisen kautta johonkin mukavaan, esimerkiksi miettimällä lasten syysvaatetusta. Tytölle löysin niin herkullisen väriset villasukat eilen kirpputorilta, että en voinut ohittaa niitä. Onpa vähän eteenpäin, vaikka ei yksillä vielä pärjätä. Toppapukukin oli Pojalle hetken varauksessa Sokoksella, mutta jäi hakematta kun en ollut varma haluanko sittenkään juuri sitä.Sanoivat että niitä ei tule lisää, ja vähän ihmetytti kun ei niitä siinä kovin montaa ollut. Oli silloin vielä kuitenkin elokuu. Ja viimeiset topat tulleet kauppaan sitä mallia? Hassua. Minä kyllä pidän elokuun vielä ihan kesäkuukautena.

 
 
 
 
Eilisellä IKEA-käynnillä hoksasin ihania kortteja jotka näin heti meidän lastenhuoneeseen sopiviksi. Kehyksetkin ostin samalla, ja nyt on lastenhuone hiukkasen sisustetumman näköinen! Katse kääntyy tuon tuosta seinälle, ne on niin kivoja. Ikeassa oli muutama muukin kuva joista tykkäisin. Olen kuitenkin ajatellut vuokraemäntääni, en millään raaski porata taulukoukkuja seinään kun hän on juuri ennen meidän tähän muuttamista tapetoinut nämä seinät.. Tuo pieni seinänpätkä johon nämä taulut ripustin, on vain maalattu, ja sain vasaroitua pienenpienet naulat paikoilleen ihan siististi. En usko että siitä jää kummoisiakaan jälkiä kun joskus nuo tuosta irrotan.