tiistai 30. joulukuuta 2014

Rakkautta..


Vauvantuoksua, hiljaista tuhinaa, pienenpientä ähinää..
Tätä onnen määrää!
<3

Poika on syntynyt!

 <3
Pikkuruinen poikavauvamme syntyi 28.12. klo 11:40.
3450g ja 52cm.


Pitkäntuntuinen, lasketun ajan yli mennyt odotus on vihdoin ohi! Nyt on helppo hymyillä. Vauva syntyi rv 40+4. Synnytyksestä jäi hyvä mieli, pällimmäisenä helpotus siitä, että se on nyt ohi ja että se eteni turvallisesti. Jouluaattoon sijoittunut laskettu aika tuotti lisäjännitystä synnytyksen odottamiseen, sillä minulle on hurjan tärkeää että saan mieheni mukaan synnytykseen! Se toive toteutui, siitä oli hyvä lähteä synnyttämään.

Kotiuduimme tänään aamupäivästä. Kotona on niin paljon parempi toipua!
Koetan olla mahdollisimman paljon täysin levossa, etten itse hidastaisi toipumista.


Tuore isosisko on aivan myyty pikkuveljestä, olenkin saanut entistäkin uskollisemman seuralaisen tytöstä. Silittelyä piisaa, välillä hän saa toki vauvan syliinkin, päivän aikana on kuulunut lukemattomia kertoja innokas "vaaauuuuuvvaaaaaa!!!". Isoveli ei vielä oikein tiedä mitä mieltä olisi. Hän taitaa vielä vähän tutkailla sivusta miten äiti ja isi nyt huomioi kutakin.. 

tiistai 23. joulukuuta 2014

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulupuuhissa



Tänä viikonloppuna puuhaillaan meidän joulua. Koska vasta oli muutto, on koti melkolailla siisti, ja tavalliset viikkosiivoukset riittää. Joulu menee oman perheen kesken, ja niimpä joulun laitto sujuu suhteellisen kevyesti. Kaksi aikuista ja kaksi pientä lasta ei kovin suuria määriä joulun(kaan) aikaan ruokaa kuluta, joten yksi päivä valmisteluihin näin muutamaa päivää ennen aattoa oli juuri sopivasti. Eilen laitettiin piparitaikina tulemaan, ja tänään ollaan leivottu niitä sekä rieskoja. Kotikaljaakin on tuloillaan muutama litra.

Aamulla poika lähti isän kanssa hakemaan kuusta, kyllä oli mieluinen reissu! Saatiin ystäväperheeltä kuusi, (kiitos vielä siitä!) ja kun kaikki tämän päivän leipomiset ja siivoukset oli valmiita, kannettiin kuusi tupaan. :) ah mikä tuoksu.. <3


Kuusenhakijat saivat palatessaan ensimäiset maistiaiset, me tytön kanssa oltiin oikein hyvä tiimi! ;) mitäs nyt jos vähän taikinaa maisteli matkalla pellille, kun tyttö itse oli niin tyytyväinen: "onnittuin!" kuului tuon tuosta, ja ihan yhtä hyviltä maistui tytönkin nykeröt!


Aherruksen päätteeksi saunan lämmössä koetin pehmentää tuskaista selkääni. Ja kun "mitään" en tehnyt! En luutunnut, imuroinut, kantanut kuusta, en ollut edes hakemassa sitä. Kai tuo pipareiden teko sitten on rankkaa.. :D muut  touhut nimittäin teki mieheni, minä vain ohjeistin miten luututaan ja muuta yhtä tehokasta.. Mutta tulipa kaikki tälle päivälle suunnitellut jutut tehtyä, voidaan olla tyytyväisiä. Saa vähän iskiasta vihoitella, ei haittaa, sillä nyt on sitten aikaa levätä ja nauttia tästä ihanasta joulunajasta.


tiistai 16. joulukuuta 2014

Aikani kuluksi..

.. Olen leiponut,
ostanut uusia pikkulegoja vaikka viisaintahan ne olisi pakettiin kääriä, mutta..
Ollaan ulkoiltu,
joulushoppailtu..

Mitä vaan teenkin, ajatukset on jämähtäneenä paikoilleen:milloin synnytys alkaa? Eli ei mitään uutta juttua täältäpäin tänään! :D 

Silti: Uskomaton miten erilaisia voi raskausajat olla. Suurin osa ajasta on mennyt samalla tavalla näissä kaikissa kolmessa raskaudessa, mutta nämä kaikenmaailman kivut on jotain ihan uutta. Sitä se kuulemma on, kun ei ole ensisynnyttäjä eikä 20v! :D en toki uskonutkaan ihan siinä sivussa raskausajasta selviäväni, mutta että näin tuskallista! En oikein tiedä minkä asenteen ottaisin, koska jos menee puoli päivää ilman mitään tuntemuksia, alkaa harmittamaan että no nyt vauva ei AINAKAAN ole syntymässä, ja kun kohta polttaa reisiä, vatsaa ja selkää non-stoppina, tippa linssissä mietin että miksi pitää sattua kun ei ole kysymys synnytyksestä, ei ehkä kolmeen viikkoon vielä?

Erinäisiä kivoja juttuja ollaan kehitelty mielen virikkeeksi, muunmuassa leivottu. Enemmänkin voisi leipoa, mutta se nyt ei ole se kaikkein terveellisin juttu, ja ilman sitäkin tulen toimeen vallan mainiosti, joten mestarileipuriksi en ole ryhtymässä.. Sensijaan esim. suklaa illalla lasten mentyä nukkumaan ilahduttaa monin verroin enemmän kuin minun taidoilla koettaa leipoa jotain, josta ehkä tulee hyvää.



Yksi päivä oli joku asia hoidettavana kaupungilla, ja lupasin pojalle legoja jos hän jaksaa kävellä marisematta vierellä. Hienosti meni, ja lopuksi hän sai valita BR-lelukaupasta pienen paketillisen legoja. Piti kuulemma olla jotain sankarimaista. Rosvot ja sankari lähti mukaan. Peruspalikoita koetan metsästää joka kirpparireissulla, sillä poika kaipaa seuraa noihin legoilla rakenteluihin, vaikka kaikki osaa aina itse etsiä ja ohjeesta rakentaa, kun vain sormella osoittaa! Ja jos kysyy että missä kohtaa ohjetta ollaan menossa, mikä pala ja mihin se kuuluu, niin osaisi itsekin. Mutta mukavampi varmasti yhdessä rakennella! Isä hoitaa leikkipuolen. Hauskoja tarinoita kuulee kun pojalla lähe mielikuvitus laukkaamaan ja isä lyö vettä myllyyn mitä ihmeellisempiin seikkailuihin.. Parhaat juonenkäänteet tulee aina pojalta itseltään. 

Yksi ilta poika ei meinannut rauhoittua nukkumaan, pyöritteli vaan päätä ees taas. Isä sitten kysyi että no mikä nyt? Kuulemma päässä pyörii joku (ajatus, joka sai ihan päänkin pörimään!). Noh, aikansa keskustelivat ja kysymys oli siitä, että vanhaan kotiin oli jäänyt yksi näkymätön lelu! Sellainen jota ei kukaan muu voi nähdä kuin poika itse. Jaha. No mitäs neuvoksi? Poika vakavana kertoi, että nyt se lelu on lähteny liikkeelle, se on kiivennyt postilaatikosta ja on tulossa tänne. En muista jutun loppua kun nauratti vaan niin! Onneksi kertoi juttua isälle, hän malttaa antaa jutun jatkua ja jatkua kun minua taas alkaa naurattamaan kun jutut alkaa mennä hurjiksi.. On sillä mielikuvitus.


Päivittäistä iloa lasten juttujen lisäksi tuo nämä uudet rattaat (jotka ehkä jotenkin on kuvasta havaittavissa ;). Otin ne jo käyttöön tytölle, vaihdan vaunukopan vasta sitten kun se tulee käyttöön. En malta seisottaa varastosaakaan näitä, voihan olla että vauva syntyy vasta reilu kolmen viikon päästä! Pelkästään hyvää sanottavaa on näiden muutamien käyttökertojen myötä kertynyt rattaista, nämä on juuri niin mahtavat kuin toivoinkin. Tuntuu paljon mukavammalta lähteä taapertamaan aika usein niin tympeään ulkoilmaan kun saa näitä työnnellä! Paljon meillä ei menoja tosin olekaan, mutta muuta mietittävää saadakseni ollaan käyty kaupungilla pari kertaa, ja neuvolakin oli viime viikolla. Ei hänelläkään ollut kristallipalloa. Harmi.

Mutta huomenna on pikkujoulut ystäväperheiden kesken, mahtavaa!


maanantai 8. joulukuuta 2014

Ihana kamala loppuraskaus

Ylä- ja alamäkiä mennään tämän raskauden kanssa! Jaksaa, ei jaksa, jaksaa.. Onneksi edes välillä pystyy nauramaan omalle hermoilulle ja nauttimaan tämän hetkisestä arjesta, mutta suurimmaksi osaksi tuskastuttaa. Ei saisi jäädä paikoilleen! Pitää kai alkaa kehittelemään jokaiselle päivälle jotain ekstratekemistä. Lakata odottamasta.


Välillä oli tosi tukala olo mahan kanssa, tuntui että painan kuin valas ja mahan kanssa on hirvittävän hankala liikkua, oli kaikenlaisia kipuja, mutta nyt onkin ihmeen "hiljaista" minkään fyysisten tuntemusten kanssa. Joillakin se enteilee ns tyyntä myrskyn edellä, ja tänään kun tuon kuulin, piti heti alkaa kokoamaan pinnasänkyä ja pesemään vauvapeitot puhtaiksi! Vauvan vaatteet sentään on valmiina hyllyssä odottamassa. Sairaalakassia en ole vielä pakannut, siinäpä huomiselle vähän tekemistä.. Oikeasti en usko että synnytys on vielä lähellä, koska poika syntyi raskausviikoilla 40+6 ja tyttö 41+4, jos sama trendi jatkuu niin tammikuuhun menee. Nyt on menneillään rv 37+5.

Välillä välähtää milloin minkin askareen lomassa mieleen, että mitäs sitten kun tässä on myös vauva? Aamuisin ollaan heräilty lasten kanssa kaikessa rauhassa, tänäkin aamuna pohdin että ihan kohta tässä on kolmas lapsi. Hassua. Pikkuinen tuhisija jalat kippurassa unten mailla, eikös ne vastasyntyneet vain syö ja nuku? :D sitten välillä vauva ihan pikku hetkiä herää ihmettelemään sisarusten touhuja.. Jospa kaikki menee hyvin, ja päästään oikeasti noihin aamuihin ennen pitkää. Että vauvalla on syntyessään kaikki hyvin, imettäminen onnistuu, itse toipuu synnytyksestä hyvin ja muutenkin.

torstai 4. joulukuuta 2014

Ekstraenergiaa auringonvalosta


Joskus tekee hyvää pistää pitkäkseen sohvalle, nostaa jalat ylös. Olla vaan. Otin heti äitiyslomalle jäätyäni tavaksi vähän itsekin levätä sillävälin kun lapset nukkuu päiväunia. Melko usein otan itsekin päiväunet, molemmat lapset tulee silloin viereen unilleen, ja nukahtavatkin nopeiten. Tänään paistaa pitkästä aikaa aurinko, enkä malttanut mennä nukkumaan, vaan jäin loikoilemaan sohvalle. Nauttimaan hiljaisuudesta ja tuosta akut täyttävästä luonnonvalosta kaikessa rauhassa!

Pikkuhiljaa alkaa olla oikeasti sellainen levännyt olo. Aluksi äitiyslomalle jäätyäni se taisin olla minä joka nukahdin päikkäreille kuin tukki! Työnteko ilmeisesti on oikeasti voimia vievää, vaikka toimistotyötä teinkin. Vähän ennenkuin olin ollut kukauden lomalla, ihmettelin itsekseni että miten oikeasti vuodesta toiseen työtä tekevät jaksaa sillä kuukauden kesälomalla! Itselläni ei nimittäin ollut vielä sellainen olo että olisin taas täysissä voimissan. No mutta nyt alkaa olla paljon kevyempää minunkin päiväunet, joten olen ilmeisesti saanut ladattua voimia taas normaaleihin lukemiin. Lasten tolskauksetkaan ei enää raivostuta ollenkaan niin paljon. Pelkäsin alkuun että mitä tästä tulee jos minä vaan päivästä ja viikosta toiseen raivoan täällä kun juuri siivoamani paikka on myllätty ja lapset tolskaa mitä ihmeellisemmillä asioilla. Ihmettelen itse, kun ei enää niin pipoa kiristä. :D Ei tämä vieläkään täydellistä ole, joka ikinen iltapäivä nimittäin kellot pysähtyy, ja tuntuu ettei iskä tuu ikinä kotiin. Aina se sieltä sitten tulee, ja ilta luiskahtaa ohi yhdessä hujauksessa. Ja sitten tulee taas yö, ja minä kuuntelen joka vihlausta mahassa ja supistusta että mikäs tämä on, onko jotain erilaista, voisikohan tämä olla vihje synnytyksen lähestymisestä...? :D


Ps. Junaradan palikat olohuoneen alkovissa on ihan omalla paikallaan eikä ärsytä muakaan ollenkaan! Minusta kun lastenhuone on ihan liian ahdas junarataleikkeihin. Lipaston laatikoissa on myös kaikki pelit, jotta minäkin saisin aikaiseksi joskus pelata lasten kanssa. Pikkulegot kai voisi myös siirtää tuonne. Hmm..

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Vaunut äidille ja tyttärelle


Vauvan vaunut on vihdoin tulossa. Mallin päätin oikeastaan jo kesällä, ja vaikka muitakin mietin välillä, ei mikään alkanut tuntumaan sopivilta. Nämä tilasin tänään! (Kuva emmaljungan sivuilta) Ainut miinus joka vaunuissa äkkiseltään löytyy, on tuo jarru. Kolmet tuonmalliset rattaat meillä on ollut, ja kahdesta on mennyt jarru rikki. Tuplarattaissa se kesti vain noin kaksi kuukautta kun ensimäiset reistailut ilmeni, samantien laitoin myyntiin ne. Niitä edellisissä jotka oli pojalla käytössä, kesti sentään yli vuoden. Nykyisissä tytön rattaissa taas tämä jarru pelaa parin vuoden käytönkin jälkeen kuin uusissa ja siksi uskallan luottaa että tekniikka olisi kehittynyt! :) 

Se mikä Emmaljungassa minua viehättää, on tuo iso ja suojaisa kuomu, ei siitä pääse mihinkään että nämä vaan on niin herkulliset! Tuntuu mukavalle laittaa pikkuruinen vauva muhkealle patjalle ja vetää kuomu kunnolla päälle, myöhemmin isompi taapero tilaviin rattaisiin. Käytössä kääntyvät etupyörät on hurjan näppärät. Maastoon näillä ei paljon mennä, mutta eipä kaupungissa hiekkatietkään ole kovin epätasaisia. Maltankohan odottaa vauvan syntymää ennenkun otan nämä käyttöön, minusta kun tuntuu että lähden heti lenkille tytön kanssa kun nämä kotiin saadaan! Tai jouluostoksille, mitävaan..

Tytölle ostin viime viikolla Brion nukenvaunut joululahjaksi, tottakai samoissa väreissä! Nämäkin on tulleet jo kuulemma, tilattiin taas kimppatilauksena niin saatiin Lekmeriltä (kuvat sieltä) ilman postikuluja, lisäksi siellä oli -20€ yli sadan euron tilauksesta. Kannatti tälläkertaa pohtia viikkotolkulla (tai kuukausikaupalla) että raaskisko tilata tytölle nämä! :) samalla tilasin pikkuruisia nukenhoitotarvikkeita, niitä kun tytöllä ei vielä ole juurikaan ennestään.






tiistai 2. joulukuuta 2014

Hitaasti ja varmasti eteenpäin..

Huomenna vaihtuu raskausviikko 37. Maksimissaan viisi viikkoa ja risat päälle, niin sitten viimeistään tämä raskaus on ohi. Normaalisti melko lyhyt aika, mutta tulee olemaan minulle pitkiä viikkoja! Olo on muuttunut viimeisen viikon aikana huikeasti. Ihan tosissaan huomaa, että raskaus on loppusuoralla. Ne odotusajan pisimmät päivät ja viikot ovat taas alkaneet. Kivut tuntuu aiempaa tuskallisemmilta, ja koetan tsempata mielessäni että nämä vihlonnat ja jomotukset on synnytyskipuihin verrattuna ihan höyhensarjaa, vaikka nämäkin saa irvistyksiä aikaan. Öisin tulee pikkuisen kipeitä supistuksiakin, ihan uutta minulle. Ero "oikeisiin" supistuksiin on kyllä huomattava, koskee vain alamahaan ja reisiin polttelee satunnaisesti, sellaisilla ei synnytetä! :) Lapsiparat, ei ole minusta paljon leikkikaveriksi aamupäivisin. Eilen oli lisäksi ollut niin flunssainen olo etten edes ulos lähtenyt. Ulkoilu on ihan ehdoton normaalisti, ei pikkuiset muuten saa energioitaan kulutetuksi.

(Niiltä syksyllä olleilta Partylite-kutsuilta tilaamani kynttiläsomisteet, edelleen niin kivat!)

Tänään oli neuvola, ensimäinen käynti tuolla uudessa paikassa. Muuton myötä muuttui asuinkunta, ja siksi vaihdoin myös neuvolaa. Vasta tänään kuulin että minulla olisi ollut oikeus myös pysyä vanhassa raskauden loppuun asti, mutta empä sinne niin kiintynyt että olisi tullut mieleen itse tuollainen. Eivätkä he sitä kertoneet minulle. Eipä haittaa etten tiennyt, koska tämäpäiväinen käynti uudessa neuvolassa oli mahtava, niin mukavan äitiysneuvolan täti tuli! Harmi ettei hän hoida lastenneuvolan asiakkaita. Silti, kun päädyin ottamaan itselleni influenssarokotteen, hän pisti ne myös meidän lapsille samalla kertaa. Miten kätevää! Muutenkin käynti meni hyvin, erityisesti yllätyin miten lasten mukanaolo oli huomioitu hurjan paljon paremmin kuin vanhassa neuvolassa. Lääkäri muunmuassa jätti siellä sisätutkimuksen tekemättä minulta koska olin tullut vastaanotolle tytön kanssa. Tottakai sen olisin voinut vaatia, mutten viitsinyt alkaa sitä tivaamaan koska lapsen paikallaolo taisi vähän häiritä heitä. Tänään oli molemmat lapset minulla mukana, ja silti oli parempi käynti kuin aikoihin! En tarkoita, etteikö vanhakin neuvola olisi hyvin raskautta seurannut, kyllä sielläkin on äidit hyvässä hoidossa!