Sattui ja tapahtui

(kuvituksena satunnaisia otoksia kesän herkuista)

Tarkemmin ottaen ensin tapahtui ja sitten sattui. Nyt on olo aivan kamala. Eilen jatkui lasten puistokerho ja niimpä myös minulla oli vauvan päiväuniaikaan omaa aikaa. Mies varmisti että teen sitä mikä on todella tarpeen, eli treenaan, siivoamalla kodin edellisiltana kuntoon. Ei ollut tekosyitä, että piti laittaa tiskejä tai imuroida, mitä näitä välttämättömiä aina voisi ilmaantua. Tein sitten aamulla reilu puolen tunnin jumpan Youtubevideon johdolla, jossa pääpaino oli vatsalihaksissa. Se otti kyllä minulla tosi paljon myös käsiin, koska monessa liikkessä lattialla tehtiin jotain käsivarsien varassa. Jokatapauksessa, odotettavissa oli jonkinmoista lihaskipua vähän siellä ja täällä seuraavana päivänä.

Illaksi olin suunnitellut käyväni elämäni ensimmäistä kertaa porrastreeneissä, ja sinne meninkin. Se oli todellakin juuri niin rankkaa kuin odotinkin, ja siitä vasta kipeät lihakset tulisikin! Siihen saakka kaikki meni hyvin, kotiin palattuani rentouduin pulahtamalla altaaseen ja saunomalla. Olin alkamassa tekemään iltapalaa, ja heitin jotain roskiin puolihuolimattomasti. Se menikin ohi, sinne roskiksen taakse. Kurottauduin reippaalla vauhdilla nostamaan sen enkä huomannut lasia jonka olin rikkoutuneesta taulusta pistänyt sinne odottamaan lasinkeräykseen vientiä. Jostain syystä kumpikaan meistä aikuisista ei ollut sitä vienyt vaikka kaikki muut oltiin jo pariinkin kertaan kierrätykseen viety siitä. Siellä se oli takana ihan kaikessa rauhassa saanut lojua.

No, siihen minä tökkäsin käteni, ja nyt on kädessä kaksi tikkiä (mikä onni, että VAIN kaksi) ja sellainen "olo". Ei siihen juuri koske, mutta ei tee mieli tehdä tuolla kädellä mitään. Päivystyksessä laittoivat vielä jäykkäkouristusrokotteen toiseen käteen koska se oli mennyt vanhaksi, joten vasenkin käsi on aika kipeä. Mitä tässä voisi tehdä, kun on tällainen raihna? :D Olen lukenut monen monta satua lapsille, siinä saa vain maata viileässä huoneessa ja lapset saa olla mielipuuhassaan. Tällä helteellä saa olla tarkka, ettei paksun laastarin alla ala tulehdusta tekemään.

Tavallinen tiistai-ilta muuttui ihan hetkessä kauheaksi, yhtäkkiä tilanne päällä eikä rauhallisesta nukkumaanmenosta tietoakaan. Kun viimein kolmen tunnin päästä, olin menossa nukkumaan, alkoi ne jossittelut pyöriä päässä. Tuli mieleen, että jos se olisikin jollekin lapsista sattunut.. Taisin olla kuitenkin niin puhki koko päivästä että väsymys vei lopulta voiton. Aamulla oli jo muuta mietittävää, kuten että miten kannan vauvaa kun toinen käsi on kipeä rokotteesta eikä tuolla tikatulla kädellä tule mieleenkään nostaa. Hitaasti kun tekee niin parhaiten onnistuu, vaikka vähän typerältä tuntuukin hissunkissun liikkua kun tavallisesti tulee hoideltua muutamaakin juttua samaan aikaan.