Synttärisäpinää

Viikko sitten juhlittiin meidän viisivuotiasta. Tälläkertaa järjestin kaverisynttärit, ensimäiset laatuaan meidän perheessä! Vieraat oli 2-6 vuotiaita, yllättävän yksiin meni tekemiset tällä porukalla. Ohjelma eteni vapaasti parin tunnin ajan, kovin paljon en etukäteen miettinyt mitä tehdään. Ongintaa oli sekä yksi leikki, se jossa istutaan piirissä ja lattialla on muutama lelu. Yksi ottaa lelun lattialta ja sillävälin muut pitää silmät kiinni, sitten he koettavat arvata mikä lelu puuttuu. Se sujui nuorimmasta vanhimpaan kaikilta! Olin varannut synttäreille aikaa kaksi tuntia, ja se oli oikein sopiva aika. Lapset olisivat viihtyneet pidempäänkin, useampi sanoi ettei halua vielä lähteä kun äitit ja isät tuli hakemaan. Joten kaikesta päätellen hyvin meni! Minua vähän jännitti miten saan pidettyä hommat hanskassa mutta yhtiä jääkaappiin unohtuneita suklaa popseja lukuunottamatta taisin selvitä.. :)

Juhkahumu on hiljalleen laskeutunut, arkea on vauhdittanut muut menot. Lasten tämän viikon kohokohta oli ehdottomasti tivolikäynti. Lähdin sinne voimiani uhmaten yksin kolmen lapsen kanssa, en malttanut jäädä kotiin noin hienona päivänä, kun mies lähti harrastuksiinsa. Vannotin lapset pysymään vaunujen vierellä, tytölle laitoin turvarepun selkään. Hyvin meni, porukassa pysyttiin! Sovintokin säilyi, tyttö on onneksi vielä niin pieni ettei hänelle ole väliä mihin laitteisiin menevät, pojan johdolla valitsivat kieputtimet.. :)

Kepeää

Kevät on tuonut tullessaan heleitä värejä eri muodoissa: valitsin kukkakaupasta erilaisia pinkin sävyisiä kukkia, lapsille löysin ihanat turkoosit farkut kirpparilta. Vauvan bodyssa seikkailee kepeät kuumailmapallot.. Pojan syntymäpäiväjuhlien väreiksi olen kuin itsestään tullut valinneeksi näitä samoja sävyjä. Siinä kohtaa kun pohdiskelin pom pomien askartelua, tömähdin todellisuuteen, että poika täyttää jo viisi eikä taida haluta kovin hörselöisiä koristeita.. Pom pomit jäi askartelematta mutta muuta mukavaa ollaan tehty ja touhuttu synttärivalmisteluina. Oikea syntymäpäivä sattui arkipäivälle, mutta juhlat on lauantaina. Oikeana synttäripäivänä herätettiin poika onnittelulaululla ja hartaasti odottamansa paketin sai laulun päätteeksi. Sieltä löytyi kuin löytyikin se legopaketti jota oli toivonutkin! Puoli päivää hän sitä kokosi, ja mikäs sen mukavampaa tuon pojanviikarin mielestä.

Meidän perheen uusi suosikkipeli on muuttuva labyrintti. Ihan superholpoilla säännöillä aloitettiin, mutta yllätyin miten nopeasti Poika alkoi hahmottamaan miten saa muodostettua reitin haluamansa kuvan luokse. Me aikuiset nostettiin kuva kerrallaan, lasten kortit levitettiin riviin josta he saivat valita mitä milläkin vuorolla etsivät. Nykyään Poika haluaa tehdä niinkuin aikuisetkin, nyt on hänelläkin yksi kortti kerrallaan auki. Jos oikein hankala paikka tulee niin kysyy aina että :"äiti jos sinä olisit minä ni mitä tekisit nyt?" Tyttö näppäränä hurauttaa linnun tietä sinne tänne, näin aluksi hänen kanssaan riittää että osaa odottaa omaa vuoroaan eikä revi odotellessaan korttejansa. Yhden silppusi jo, mutta siihen yhteen se onneksi jäi. Sittemmin ihan nätisti käsitellyt noita.. Sitä mukaa kun me muut päästään korteistamme eroon, tyttö asettelee ne omaan riviinsä. Toteaa vaan että "Kattokaa miten huljan paljon minulla on koltteja!"

Askartelu: lastenhuoneen taulu

Askartelin eilen lastenhuoneeseen taulun. Käytin materiaalina ainoastaan kartonkeja ja pikkuisen pilvissä huopaa. Netistä etsin malleja eläimiin, sieltä löytyy vaikka mitä kivaa. Ja jokaiselle jotain, hyvin helposti löytyy ohjeita esim lasten kanssa askarteluun. Tälläkertaa lapset ei varsinaisesti askarrelleet mitään mutta yhdessä pöydän ääressä istuessa lapset viihtyi kun saivat leikellä ja liimailla mitä haluavat. Poika tekeekin viikottain kerhossa jotain ohjatusti, joten innokkaasti itsekin suunnitteli nyt vaikka ja mitä ihan omasta päästään värikkäiden papereiden ja kynien inspiroimana.. ;)

Kun olin jonkin aikaa tehnyt tätä, tuli mieleen että olisi pitänytkin tehdä yksi suuri kuva vaikkapa pöllöstä, koska vaikka näin pikkutarkkoja juttuja on kiva tehdä, omaa silmää miellyttäisi enemmän simppelit kuvat.. Sellainen siis seuraavaksi kun jotain haluan näprätä.

Tauluillahan on aina nimi, joten tämä sai nimekseen "Satumetsä". :D

Kohti viikonloppua

Tästä viikonlopusta on tulossa pikkuisen erilainen, kun lapset lähtee yökylään. Pitkään on puhuttu että joskus menevät kavereiden luo yöksi, ja nyt löytyi sopiva viikonloppu. Vastavierailu sitten tietenkin myöhemmin! Saa nähdä, miten lasten kyläily tulee sujumaan, äitiä vähän jännittää tuleeko pikkuisille koti-ikävä!

Tänään on ollut vähän erikoisjuttuja lapsille, lauantain karkkipäiväähän ei voi skipata vaikka olisikin muuta kivaa, eikä kylään viedä karkkeja. Siirrettiin se tälle perjantaipäivälle, ja samalla reissulla poika sai kauan haaveilemansa legopaketin. Sattui olemaan tarjouksessa..  ;) 

Postilaatikossa odotti kotiin palatessa lapsille vielä Roope Setä, voi mikä onnenpäivä.. Myös äitille, koska kaikki nämä yhteensä tietää sitä että äidille tarjoutuu rauhallinen iltapäivän hetki vaikka juoda kahvia (kihlajaislahjaksi saadusta mukista tietenkin, siitä suurimmasta mitä kaapista löytyy!) ja lukea uusinta Vauva-lehteä.. Aiheet sattui aikas ajankohtaiseksi, tällähetkellä en voi sanoa olevani väsynyt, mutta saattaahan nuo yöheräilyt pidemmän päälle alkaa väsyttämään.  

Jaha,  äitiä tarvitaan jälleen: "voisitko purkaa tän ni mä kokoon uudestaan?" Poika voisi aamusta iltaan koota pikkulegoilla. Ohjeet täytyy visusti pitää tallessa. :D

Kevät saapui ja riemunsa meille se toi...

Arkiviikko on taas potkaistu käyntiin, viikko alkoi reippaalla kävelylenkillä ihanassa auringonpaisteessa. Kadut oli putsattu hiekoista koko lenkkireittini matkalta. Kylläpä vaunut rullasi kevyesti kuivalla asfaltilla! Hiekkatiepätkillä vauva aina tietenkin säpsähti hereille, mutta jatkoi aina uniaan.

Heti kotoa ulos lähdettyäni huomasin että sekä itselläni että lapsilla on aivan liikaa päällä. En todellakaan jaksanut palata lasten toppavaatteita kevyempiin vaihtamaan, onneksi olin sentään keväthatut ja -hanskat pukenut lapsille. Arvelin että kai ne kuitenkin enimmäkseen istuu hiekkalaatikolla tai kiikuissa, ja tottahan maa pysyy kylmänä vielä pitkään. Mutta kyllä tuntuu suloiselta tuo uskomaton lämpö! Vauvalta sain onneksi helposti vähennettyä peittoa päältä ja hän nukkuikin hyvät kolmen tunnin aamunokoset. Eikä ollut meillä muillakaan kiire sisälle kun lenkiltä ja puistokerhosta kotipihaan tultiin.

Taidan toistaa itseäni kun sanon, että tämä kotiäitiolo on tällähetkellä aikas mukavaa.. :)

Kun äiti sanoo vaan "odota, kohta!"

Tapahtui tänään:

Tyttö kävi vähän väliä pyytämässä minulta "mä haluan piiltää!" Sai ilmeisesti tarpeekseen kun äiti ei saanut aikaiseksi antaa kynää ja paperia, ja meni lopulta itse ottamaan.

Kohta kuului: "Ei löytynyt mistään kynää. Ei yhtään kynää!"

Ihmettelin että miten se silti vain menee paperin kanssa pöydän ääreen, sinnikkäänä tyttönä yleensä ei anna periksi.. Se selvisi pian: löytyi sakset! Silppuaminenhan on paaaaljon kivempaa tytöstä..

Uni maistuu ulkosalla

Auringon heleä paiste ja raikas ilma on näemmä mahtava päiväunettaja, koskapa vauva vetelee jo toisia päiväuniaan ulkona. Ennätin vain syöttää unilta tulleen vauvan, kun hän jo nukahti uudestaan. Puin toppahaalarin takaisin päälle ja laitoin vaunut ulos, ei edes kiikuttaa tarvinnut kun vauva oli jo umpiunessa. Ihanaa, että välillä näin, illat on ne meidän haasteet.

Tänään olen itse ihaillut ihanaa ilmaa vain ulkoa, oikeasti tuolla on hirveän kova tuuli. Eilen kävin aamulla lenkillä, jalkoja alkoi palelemaan samantien siinä hyytävässä tuulessa vaikka kuinka olin muka hyvin pukenut päälle. Ei auttanut kuin pistää töppöstä toisen eteen. Tänään tuuli tuntui kahta kauheammalta, ja lasten puistokerhon ajaksi tulin visusti sisälle touhuamaan.. Ehkä vähän kului aikaa iPadilla, ihan vähän! :D sain sentään ruuan laitettua ja paikat siistiksi.

Äidiltä ja isiltä saatu aurinkoinen ristiäiskimppu on vielä kohta kahden viikon jälkeen arkipäiviä ilahduttamassa. Onhan nuo kuvien otosta jo vähän nuupahtaneet, mutta vielä ehkä kerran voisi varsia pätkäistä.. :)