Jännän äärellä...

Tällä viikolla työviikko jäi kolmepäiväiseksi, kun nuorimmaiselle nousi kuume. Hampaiden tulo kiukuttaa häntä aikalailla, eikä suotta. Hurjalta näyttää kun hampaita tulee useampi kerrallaan.. Kaiken päälle hän sai vielä silmätulehduksenkin, joten kyllä nyt pikkuista koetellaan! Olen koettanut nähdä asioissa hyviä puolia, ja omalla tavalla tämä  kotiviikko on ollut minulle sellainen hengähdyshetki (sen mitä reppanan hoidolta on ennättänyt), taukopaikka. Ollaan ison muutoksen äärellä.. Sillä tiistaista tuli juhlapäivä, kun huomasin illalla YTJ:n sivuilta, että yritykseni rekisteröinti  on valmis. Nyt se on virallista! Nyt alkaa tapahtumaan paljon konkreettisia asioita.

Alkuviikosta aloitimme sekä suunnittelutoimiston kanssa yritysilmeen työstämisen että kassajärjestelmätoimittajan kanssa verkkokaupan perustamistoimet. Ihan huikeaa.. Toivon todella, että kesäkuun puolivälin tienoilla on valmista. Tiistaina lähetin irtisanomisilmoitukseni, työt päättyvät nykyisessä työpaikassani toukokuun viimeinen päivä. Tammikuusta saakka olen hionut suunnitelmia, yhtäkkiä ollaan jo toukokuussa. Ensi viikolla saavutan taas yhden merkkipaalun, kun teen ensimäiset tilaukset liikkeeseen.. Olen innoissani!

Kevät ja kohti uutta uraa

Nyt voi jo todella alkaa katselemaan kevään merkkejä luonnossa. Aivan ihanaa aikaa! Kun talvi  on nyt taittunut kevääseen, minua alkaa todella jännittämään. Miksikö?

Minulla on työrintamalla jotain niin erilaista tekeillä, ettei koskaan. Kerron vähän lisää: kun tämä vuosi vaihtui, tulevasta ei ollut vielä mitään aavistusta. Jotain aivan erilaista, jännittävää, ihanaa, uutta, alkoi kehittyä mielessä. Varovasti pohdiskelin kevään suunnitelmia, jotka alkoivatkin viedä aivan eri suuntaan kuin mitä olimme jo pitkään suunnitelleet. Kouluun hakemisen tilalle alkoi hahmottua jotain ihan muuta. Ajatus seurasi toistaan, en oikein itsekään tiedä missä kohtaa kouluasia alkoi jäädä taakse. Jossain vaiheessa ikäänkuin heräsin tilanteeseen, että..

...minusta tulee yrittäjä! 

Minä perustan oman yrityksen! MINÄ? Ei minusta koskaan pitänyt tulla yrittäjää. Mutta asia seurasi toistaan, oma intohimo sisustamiseen ja omien lasten myötä nimenomaan mielenkiinto lastenhuoneiden sisustamiseen on tuonut minut, meidät, tähän vaiheeseen: Perustan lastenhuoneiden sisustustuotteiden liikkeen ja verkkokaupan. Liike tulee sijaitsemaan täällä kotikaupungissamme Turussa, ja verkkokauppa palvelee asiakkaita ympäri suomen. Perustan yrityksen, jossa myydään skandinaavisen tyylin mukaisia tuotteita: graafisia kuoseja, mustavalkoisia tuotteita sekä harmonisia pehmeitä värisävyjä... Tuotemerkit ovat osittain suomesta tuttuja, mutta paljon tulee myös uusia, häkellyttävän ihania juttuja lapsukaisille! <3

Palasin siis töihin vanhaan työpaikkaani vielä kevään ajaksi. Sen piti olla kakkosvaihtoehto mutta koska mieheni oli kotona eikä hänelle alkanut löytymään työpaikkaa, tunsin olevani turhanpanttina. Juuri lisääntyneellä vapaa-ajalla oli suuri merkitys, että minulla oli aikaa haaveilla, ja se sai aikaan ajatuksia, joka yllättivät meidät kaikki ja kantoikin aivan uusiin kuvioihin! (Välikommenttina mainittakoon, että olin toista päivää töissä kun sain puhelun mieheltäni että häntä on pyydetty takaisin töihin... :D )

Virallisesti perustan yrityksen yksin, mutta mieheni on ollut tässä mukana vähintään yhtä paljon. Häntä kiinnostaa kaikki laskentapuoli, minua puolestaan itse tuotteet ja asiakaspalvelu, tässäkohtaa lähinnä markkinointi.

Asiat alkavat olla siinä vaiheessa, että lähiaikoina pääsen varsinaisiin rekisteröintitoimiin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.. Yksi suuri  jännitysmomentti on liiketila, siihen kun on muitakin tulijoita ja minä en pääse etenemään niin nopeasti omissa perustamistoimissani että pääsisin heti varsinaisiin neuvotteluihin liiketilasta. Helmikuun alusta saakka olen ollut yhteydessä tuleeviin huikean ihaniin tuotemerkkeihin. En malta millään odottaa, että kaikki on valmista ja saan avata liikkeen ja verkkokaupan! Ennen sitä on mahdottomasti tekemistä. Mutta en tiedä mitään mukavampaa kuin tämä. Olen ihan ihmeissäni itseni kanssa, miten syvällä minussa onkaan koko yrittäjyys, se onkin ollut niin lähellä etten vain ole sitä itse nähnyt.. Työtunteja on tähän mennessä kulunut valtavasti, mutta kuka niitä laskee? Ei me ainakaan.. Tämä on paljon enemmän kuin työtä, tämä on elämäntyyli. 

Tämän tekstin julkaisun myötä yritystoimintani ottaa ensimmäisen julkisen askeleensa. Olkaa jokaikinen tervetulleita mukaan seuraamaan pikkuisen syntymää! <3 Nimen tämä pikkuinen saa myöhemmin keväällä.. 

Ihanaa olla kotona.

Koti. Voiko sen tärkeyttä ikinä korostaa liikaa? Eihän sitä ajattele päivittäin, mutta entäs kun luet jonkun sota-ajan romaanin ja yrität edes hieman sivusta käsittää sitä että ottaa ja lähteä jonnekin ties minne. Kaukaa haettuako? :D Noh, on sitä ihmisillä hullumpiakin ajatuksia.. Asiaan! Välillä läikähtää ihan sydämessä asti, kun onnistuu tekemään jotain ihanaa juttua kotiin. Mikä mahtava fiilis, kun saa istua ja katsella jotain kaunista kotona.. Koti ei ole koskaan valmis, meillä ei ole vielä edes sitä omaa kotia, sen ajatteleminen välillä kirpaisee mutta eipä se auta, kyllä sekin vielä joskus meille tulee. Vaikka tämä on vuokra-asunto niin ollaan suunniteltu että maalataan lastenhuoneen yksi seinä jollain ihanalla siniharmaan sävyllä. Maalataan sitten takaisin valkoiseksi kun joskus muutetaan pois, varastossa on monta tonkkaa valkoista maalia. Mitähän ne maalit maksaa? Kai ne rautakaupassa osaavat neuvoa kun kertoo minkäkokoisen alan haluaa maalata. 

Kokeilin tuota Color Snapia värikartoista intoutuneena, hitsi miten hauska app! Tiedättehän, se poimii kuvista värisävyjä. Näyttää ihan ammattilaisen tekemältä, hah! Hienoa tämä nykytekniikka.

Puuelmistä olen tekemässä koristenauhaa, värejä olen hartaasti pohtinut. Jotain pehmeitä sävyjä haluan, muutamia hyviä ehdokkaita olen jo löytänytkin. Ensimäisenä aloin harjoittelemaan helmien maalausta "rohkeasti" valkoisella. Ei sen pitänyt olla harjoittelemista, vaan tekemistä. Helmistä tuli kuitenkin epätasaisia, maali ei levittynyt kunnolla enkä tiedä mikä neuvoksi. Fiiliskuvissa instagramissa muiden maalamat helmet ovat ihan sileitä, minulla kamalan rypelöisiä. Kokeilen jos maalia vedellä ohentamalla saisin sen levittymään paremmin. Jos se ei auta niin menen askarteluliikkeeseen kysymään onko heillä jotain niksejä. 

Maalaushommiin taidan käydä jo tänä iltana, lepuuttaakseni vähän hermojani. Jatkan ensi kuun alusta taas työt, reilu vuoden kotiäitiyden jälkeen. Tuttu paikkahan se työympäristö on (olen pankissa töissä), mutta hermostuttaa silti että mitä kaikkea muistan ja mitä kaikkea olen unohtanut. Englannin kieli nyt ainakin tökkii, soitin eilen yhden puhelun englanniksi niin voi nolous! Ajatus juoksi kyllä ja tiesin mitä pitäisi sanoa mutta se mitä ääneen oikeasti sanoin, oli jotain ihan kamalaa kapulakieltä. Ei siellä langan päässä oleva Tukholmalainenkaan kovin lungi ollut joten sain asiani esitettyä.. Noh, verenpaine nousee aina kun muistan että muutama päivä ja sorvin ääreen!

Onneksi lapset saa jäädä kotiin, ja isälle siirtyy kokonaisvastuu kodista. Esikoinenhan aloitti päivähoidon osapäiväisesti 8kk iässä, toisen lapsen kohdalla olin kotona kunnes hän oli 10kk, nyt kolmatta en raaski laittaa päiväkotiin vaikka hän on "jo" 1v 2kk. Valmistaudun hiljalleen ajatukseen että sekin päivä on tulossa. Harjoitteluksi hänkin saa lähteä puistokerhoon ensi kuun alusta. Piti vauvahaalarin tilalle hankkia kunnon vedenpitävät haalarit ja hanskat, ison pojan ulkoiluvaatteet! Oi meidän pikkuisinta.. Entäs meidän isoin poika, pian eskarilainen! Tänään hän oli taas niin kypsänä kun puistokerhossa ei ole hänen ikäisiä leikkikavereita. Häntä jostain syystä inhottaa jos kaverilla vuotaa räkä, ja ihan vilpittömänä tokaisi iltapäivällä kun kysyin miten aamu oli mennyt, että "siellä oli vaan räkänokkia, eikä kukaan pyhkinyt niitten nenää.." Että mua nauratti! Toinen tarkoittaa ihan oikeasti vain sitä että pitäisi nenä niistää, mutta aikuisten kielessä räkänokka on kyllä jotain.. Noh, you know! :'D Hän saa sitten jäädä pois koko kerhosta, onhan noita kavereita muuallakin, tai paremmin nimenomaan muualla kuin siellä.

Heti huomenna on leikkikavereita yllinkyllin kun menemme ystäväperheiden kanssa maalle. Vietetään siellä mukava päivä, lounasaikaan mennään sinne ja kotiin palataan iltapalan jälkeen. Ohjelmassa on ainakin poniratsastusta ja makkaranpaistoa nuotiolla. Ystävillämme on talli ja ties kuinka paljon niitä hevosia.. Onnekkaita lapsia sanon minä, kun on tilaa millä temmeltää. Huomenna mennään katsomaan millaista on elämä hevostilallisilla, hauskaa!

Aivan liian ihana a Little lovely company

Lastenhuoneen hyllykkö on saanut uutta ilmettä. Pohdiskelin pitkään, mitä siihen nyt keksisi kun joulujutut on siivottu pois. Ideoita ei alkanut millään syntymään! Lopulta törmäsin netissä a little lovely companyn kuviin, ja siitä se alkoi: hitsi, miten valloittavia juttuja!! Nuo kirjainbannerit ja lightboxit ovat olleen jo pitkän aikaa lapsiperheiden suosiossa, ja alkaa tuntua että sellaiset olisi aivan ihania meidän lastenhuoneeseen! Perjantaina tuo a little Lovely company julkaisee kevään uutuudet, enkä meinaa millään malttaa odottaa!! Pienet päärynät olin jo vähällä tilata tuon tekstibannerin lisäksi, mutta päädyin odottelemaan ainakin perjantaihin. Ehkä sieltä tulee jotain uutta fonttia bannereihin..? Tuo allanäkyväkin on ihana kyllä. Uutuutena on tulossa mm. niin herttainen pilvivalo,  että en kestä!! <3 Suurempikin koko on mahtava, mutta kohta olisi tämä talo täynnä erilaisia valoja jos kaikkia haalisin.. Jos nyt noita pieniä ensin.

Näistä kuvista innostuneena aloin askartelemaan hyllykköön uutta pallonauhaa. Leikkasin pallot vanhasta puolipalloviiristä, se alkoi jo niin kyllästyttämään että pistin sen syksyllä varastoon. Onneksi säilytin sen, pääsi nyt uusiokäyttöön! Vauveliinin palikkapussista otin muutaman palikan ja teippasin ikea- teipeillä niitä, tuli kivoja!

Ehkä suloisin nukensänky ikinä, tuo rosan värinen Smallstuffin Rosaline.. Pidemmän aikaa jo olen tuota katsellut, miten ihanan pienen tytön nurkkauksen saisi sommiteltua tähän olohuoneen nurkkaan, kun vieressä olisi vielä tuo Miffy -lamppu! <3 Joku valaisinrakkaus nostaa taas päätään, huomaan. Noh, haaveita, haaveita..

(alin haavekuva jollyroomilta, ylimmät a little lovely companyn netti-& instagramsivuilta)

Tästä alkaa viikonloppu

Viikonloppu on näin kotiäitinäkin aina erilainen kuin arkiviikko. Jostain syystä silloin otan aina rennommin. En niin kovasti aherra kotitöitä kuin viikolla, huomaan istuskelevani enemmän joutilaana. Onnistuneeseen viikonloppuun kuuluu perjantain viikkosiivous, siksipä sitä joutaakin olemaan huolettomammin hetken. Lapset touhuaa kyllä samaan malliin oli arki tai pyhä, viimeakoina leikit ovat alkaneet olemaan entistä sotkuisempia! Tai niinkuin instagramista tänään bongasin, ei se ole sotkua, vaan luovaa leikkiä! Luovaa tosiaan, molemmat lapset posket punaisina intoilevat leikin tiimellyksessä, he leikkivät nyt todella hyvin yhdessä, oikein inspiroivat toinen toistaan! Lasten  lempileikkipaikka on tällähetkellä sohva. Sohvan tyynyt on näköjään tosi hyviä majojen rakennuksiin, ja sisustusta ei sovi unohtaa: leluja kantavat kuormakaupalla olohuoneeseen, peitot tottakai ja kerran pinnasängyn patjakin oli leikissä. Huhhuh, sanon minä! Sinä päivänä tällä viikolla kun oli projektia noissa pakastimen sulatuksessa ja saunan pesussa, toivoin vain ettei kukaan juuri silloin tulisi yllättäen pistäytymään meillä, en ole koskaan niin sekasorrossa tätä kotia nähnyt kuin silloin! :D Siitäkin onneksi yhteispelillä selvittiin iltaan mennessä..

Nyt on viikonloppu edessä, romaanin sain juuri hyvään alkuun ja kaapissa odottaa pussillinen hyvää sitä hetkeä että lapset on nukkumassa.. Kelpaa!

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua jokaiselle! 

Mitä tuli maalattua

Kasviparka sai eilen uuden suuremman ruukkunsa. En tiedä kuvittelinko vain, mutta näytti jo muutaman tunin päästä vaihdosta, että kasvi olisi jo paljon pirteämpi! Kasviekspertti en ole mutta sitä juurta oli kyllä niin kamalasti että en ihmettele jos tuli tila ahtaaksi. Minun harvahapseksi käynyt toisiks'ainokaiseni, pysy nyt hengissä!

Ruukun vanha maalikerros oli jo niin rapistunut, että maalasin sen uudestaan spray-maalilla. Onkohan kätevämpää tapaa maalata? Siisti ja helppo, ei tarvise pestä maalipensseleitä lavuaareissa ja jynssätä sen jälkeen lavuaaria puhtaaksi siitä maalista.. Näin pienimuotoisessa maalaamisessa toimii hyvin!

Alunperinhän ostin maalin kellon numeroiden maalaamiseen. Clas ohlsonilla oli etsimäni kello, mutta väärän värisenä. Aika paljon on tarjolla niitä missä on vain viivat tuntien kohdalla, mutta koska meidän viisivuotias on jo pitkään tapaillut noita kelloaikoja, halusin numerot että oppisi tämän normikelon digitaalikellon lisäksi. Yllättävä apu näiden kahden kellon ymmärtämiseksi tuli parkkikiekosta. Annan pojalle aina tehtäväksi  kun mennään parkkiin, että laita kello viiteen se mittari. Sitten hän sanoo että "seitsemäntoista eli viisi!" tai kahdeksantoista eli kuusi, ja niin edelleen.. Aivan manio!

Tammikuun tuulia

Ihanaa alkanutta uutta vuotta! Hieman jännittää, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Suunnitelmat kevään osalta on kahden vaiheilla: haenko kouluun vai palaanko töihin. Oma kouluun hakemiseni olisi se ykköstoive, mutta avoinna on että onnistuuko lastenhoito pääsykokeisiin lukujen ajan. Kun joulun alla kävin työpaikalla, keskustelimme vähän jo töihin paluusta. Onnekseni olen tervetullut takaisin aiemmin kuin olen ilmoittanut. Syyskuuhun saakka en siis ainakaan ole kotona. Mieheni töistä riippuen saatan lähteä jo kevätpuolella töihin, koska jos lastenhoito täällä kotona ei onnistu lukujeni ajaksi niin sitten täytyy alkaa hakea hoitopaikkaa lapsille ja jättää pääsykokeet väliin. Se harmittaisi ihan suunnattomasti, mutta ei se ole lopullista, ensi vuoden keväällä on kenties parempi tilanne hakea kouluun. Entä hoitopaikka päiväkodissa, ei sekään ole täysin selvä että sellaisen saa! Huhhuh, arjen kuvioissa on nyt aikalailla miettimistä. Varsinkin kun vastakain on näin suuri haave, ja sitten työnteko. Työpaikka on todellakin asia jota arvostan, ei tässä siitä ole kysymys, mutta niin paljon toivon että saisin tulevaisuudessa tehdä töitä vallan muissa tehtävissä.

Täällä kotona on talven tuulet puhaltaneet uutta intoa touhuamaan kotitöitä. Joulusiivoukset vaihtui tammisiivouksiksi! Pakkaskelit tuli tänne vasta nyt tammikuussa, ja pakastin saatiin sulatettua nyt. Samaan syssyyn mieheni pesi saunan perusteellisesti. Ilomielin annoin homman hänelle, laattalattioilla liukastelu juuriharjan kanssa ei ole mun lempijuttuja.. Mutta palkinto on kyllä niin ihana! Seuraavaksi pikku projektiksi olen aloitellut huonekasvin ruukun vaihtoa. Tammikuu ei ole mikään mullanvaihtosesonki mutta kasviparka pudottelee lehtiään kummasti. Ehkä se on liian pienessä ruukussa? Tai sitten meillä on liian viileä huoneilma.. Kukkaruukun spreijasin eilen mustalla maalilla, sitä jäi kellon numeroiden maalaamisesta yli. Ehkäpä saan sitäkin kuvattua tänne blogiin!

Vaikka pakkaset on olleet kovat niin vasta tänään on alkanut kunnolla tulla lunta. Ai että tätä jokavuotista riemua! Ensimäiset hanget, näitä on odotettu! <3