Mielessä kutkuttelee odottava jännitys. Kävin eilen kysymässä edellisestä työpaikasta mikä siellä on tilanne henkilöstön suhteen, ja vähän lupailivat keksiä mulle jotain. Erityisen kovasti haluaisin niihin samoihin tehtäviin mitä tein vuoden 2011 ajan, tykkäsin ihan hirveesti. Aluksi olin pankissa kassapalveluissa, sitten loppuajan pääasiassa neuvontapuolella. Molemmat oli kivoja, kun sain tehdä niitä vuorotellen.
Mietityttää vaan se, miten Tyttö suhtautuu hoitoon menoon, jos äiti lähtee töihin. Hoitopaikasta ei ole vielä mitään tietoa, nyt kun Kela peru koko jutun Tytön osalta. Pojalla alkaa huomenna päiväkoti, hän on aivan innoissaan. Vaikka Tytön hoitopaikka piti perua, en halunnut perua Pojan hoitopaikkaa, se kun tulee jokatapauksessa tarpeeseen ennemmin tai myöhemmin. Riippuu milloin noita töitä löytyy. Toivon ihmettä tapahtuvaksi, että saatais molemmat lapset samaan hoitopaikkaan. Voitte arvata sen harmin määrä, kun ensin yhtäkkiä meille tarjotaan kahta paikkaa tutusta ryhmiksestä, ja sitten toinen on pakko perua. Ei noin pieni päiväkoti voi pitää paikkaa tyhjillään montaa kuukautta, varsinkaan kun ei ole mitään tietoa milloin (jos ollenkaan) me se otettais vastaan!
Kuvat liittyy toiseen jännitysmomenttiin: syksylle on suunnitteilla ulkomaanmatka. Ei oman perheen kesken, vaan vähän suuremmalla porukalla. Toivottavasti se onnistuu. Jos minäkin lähden töihin, luulen, että suurin ongelma tulee olemaan se, saadaanko T:n kanssa vapaata viikoksi työpaikoiltamme. T:n työt alkaa tässä kuussa (työpaikka on siis löytynyt, JEE!!). Lapsillekin on jo löytynyt hoitaja tuon reissun ajaksi, he siis eivät lähde mukaan. Tulossa olisi aikuisten reissu. Toiveet on pidettävä alhaalla, vaikka ihan hirveästi haluaisin tuolle reissulle, koska niin paljon pitäisi järjestyä että lopulta päästäis matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti