Uusi vuosi, "uudet" kujeet!

Hyvää alkanutta vuotta 2013!

Mekin ollaan nyt palattu takaisin arkeen. Ennen joulua oli sekä minun että T:n valmistujaisjuhlat kouluillamme. Vihdoin koulutyö on tullut päätökseen tältä erää. Nyt on hieman epätodellinen olo, eikö tosiaan enää yhtään esseetä tai tenttiä tuohon kouluun? Tätä tilannetta on odotettu.

Toivottavasti saadaan töitä omalta alalta. Tai ainakin T:n töiden suhteen ollaan toiveikkaita, minä olen päättänyt olla toistaiseksi kotiäitinä, ja aion nauttia siitä täysillä!

 

Koulu oli järjestänyt oikein juhlavan tilaisuuden meille valmistuville. Harmitti, kun minä en päässyt T:n juhlaan, mutta hän pääsi onneksi minun juhlaan. Juotiin sitten kakkukahvit molempien valmistumisen kunniaksi minun juhlassa! 

Joulunaika oli oikein rentouttava ja rauhallinen, toivottiin että tavattais ainakin sisaruksia joulun aikana, ja aikalailla kaikki tavattiinkin! Jouluaatto oli tietenkin etukäteen odotetuin päivä. Meillä ei vielä kuulu niitä "milloin joulupukki tulee" -kysymyksiä tuon tuostaan, mutta me aikuiset viriteltiin tunnelmaa senkin edestä pitkin joulunalusta! Poika ei oikein tainnut edes osata jännittää iltaa ja joulupukin tuloa, kun ei tarkkaan tiennyt mistä on kysymys. Joulupukkia oli näkynyt kaupoissa joulun alla useampaankin kertaan, eikä se siksi aattona ihan kamalasti pelottanut Poikaa. Syliin ei kuitenkaan uskaltautunut, Tyttö istui joulupukin sylissä ihan rauhakseen, liekö aavistellut istuneensa siinä ennenkin? ;) Iskä oli pitelemässä poroja joulupukin käynnin aikaan, Poika ei sitä tainnut ennättää sen kummemmin pohtia.. Oli jututettava pukkia, ja asiaa riitti ihan jokskin aikaa! :) Yllättävän topakasti Poika alkoi lahjojakin jakamaan, kun kertoi kenelle mikäkin paketti on menossa. Joulupukki toi meille kaikille oikein mieluisia lahjoja. Yhdestä minun paketista löytyi toivottu juttu, tuo Marimekon Siirtolapuutarha- tarjoilukulho. Tuli muutakin, ihana ylläri oli tuo K niinkuin koti- sisustuskirja. Siellä on vaikka mitä ideoita! Sisustusjuttujakin sain lahjaksi. Kyllä on tontut olleet silmät ja korvat tarkkana! ;)

Jouluaattona Tyttö nousi yllättäen seisomaan, ihan itsekseen. Voi meidän vauvaa! Puolivuotias, ja eikun seisomaan vaan. Reissuun lähdettiin vaununkopalla, ja ratasosaa (lue: valjaita) oltais tarvittu kipeästi reissussa. Päiväunien nukkuminen oli aika haastavaa, kun en uskaltanut jättää Tyttöä yksin sänkyyn nukkumaan. Aiemmin hän ei ole kiivennyt minun virittelemien peittovuorien yli, vaan on kitinällä hälyttänyt äitin paikalle. Nyt kun Tyttö havahtuu hereille, hän lähtee heti kömpimään pystyyn ja ylittää mun peittoviritelmät hetkessä. Yöllä saa nukkua suurinpiirtein toinen silmä auki että huomaa milloin Tyttö lähtee ryömimään. Seisomaan nousemista pitää harjoitella koko ajan, myös yöllä! Mitäs sitä nukkumaan, kun on niin jännittävää tarkkailla maailmaa uudesta vinkkelistä. Vaihdoinkin sen vaunukopan heti tänään ratasosaan, ja Tyttö näyttää tykkäävän kun pääsee istumaan. Tähän asti hän tosin on lähes aina nukahtanut kun vaunuilla lähdetään liikkeelle, enkä siksi ole vaihtanut vaunukoppaa aiemmin ratasosaan. Nyt valjaat on ihan pakolliset jos meinaa nukuttaa Tyttöä vaunuissa! Odotan, että parannuttais tästä ressaavasta flunssasta, niin pääsis taas arki rullaamaan. (Ihanaa muuten suunnitella tekemistä, kun ei ole mitään velvollisuuksia, saa rauhassa olla kotiäitinä!) Siihen arkeen kuuluu ainakin vaunulenkit, joulukilot sais lähtee niiden myötä! Ja niin, ehkä minäkin innostuisin vähän enemmän tuosta ruuanlaitosta, kun joka päivä sen tekisin? Tähän asti se on ollut melkolailla T:n hommia, kun hän niin tykkää ruuanlaitoista. Minulle se on vaan pikkuinen pakko. Ei vastenmielinen, mutta en oikein keksi mitä tekisin, ja siksi teen vaan niitä samoja. Leipomistaitojakin ois kiva kartuttaa, jospa mä innostuisin niistäkin? :D 

(Suokaa anteeksi poukkoileva teksti, huomaa ettei ole blogannut pariin viikkoon, teksti on sen mukaista! :)