Aikani kuluksi..

.. Olen leiponut,

ostanut uusia pikkulegoja vaikka viisaintahan ne olisi pakettiin kääriä, mutta..

Ollaan ulkoiltu,

joulushoppailtu..

Mitä vaan teenkin, ajatukset on jämähtäneenä paikoilleen:milloin synnytys alkaa? Eli ei mitään uutta juttua täältäpäin tänään! :D 

Silti: Uskomaton miten erilaisia voi raskausajat olla. Suurin osa ajasta on mennyt samalla tavalla näissä kaikissa kolmessa raskaudessa, mutta nämä kaikenmaailman kivut on jotain ihan uutta. Sitä se kuulemma on, kun ei ole ensisynnyttäjä eikä 20v! :D en toki uskonutkaan ihan siinä sivussa raskausajasta selviäväni, mutta että näin tuskallista! En oikein tiedä minkä asenteen ottaisin, koska jos menee puoli päivää ilman mitään tuntemuksia, alkaa harmittamaan että no nyt vauva ei AINAKAAN ole syntymässä, ja kun kohta polttaa reisiä, vatsaa ja selkää non-stoppina, tippa linssissä mietin että miksi pitää sattua kun ei ole kysymys synnytyksestä, ei ehkä kolmeen viikkoon vielä?

Erinäisiä kivoja juttuja ollaan kehitelty mielen virikkeeksi, muunmuassa leivottu. Enemmänkin voisi leipoa, mutta se nyt ei ole se kaikkein terveellisin juttu, ja ilman sitäkin tulen toimeen vallan mainiosti, joten mestarileipuriksi en ole ryhtymässä.. Sensijaan esim. suklaa illalla lasten mentyä nukkumaan ilahduttaa monin verroin enemmän kuin minun taidoilla koettaa leipoa jotain, josta ehkä tulee hyvää.

Yksi päivä oli joku asia hoidettavana kaupungilla, ja lupasin pojalle legoja jos hän jaksaa kävellä marisematta vierellä. Hienosti meni, ja lopuksi hän sai valita BR-lelukaupasta pienen paketillisen legoja. Piti kuulemma olla jotain sankarimaista. Rosvot ja sankari lähti mukaan. Peruspalikoita koetan metsästää joka kirpparireissulla, sillä poika kaipaa seuraa noihin legoilla rakenteluihin, vaikka kaikki osaa aina itse etsiä ja ohjeesta rakentaa, kun vain sormella osoittaa! Ja jos kysyy että missä kohtaa ohjetta ollaan menossa, mikä pala ja mihin se kuuluu, niin osaisi itsekin. Mutta mukavampi varmasti yhdessä rakennella! Isä hoitaa leikkipuolen. Hauskoja tarinoita kuulee kun pojalla lähe mielikuvitus laukkaamaan ja isä lyö vettä myllyyn mitä ihmeellisempiin seikkailuihin.. Parhaat juonenkäänteet tulee aina pojalta itseltään. 

Yksi ilta poika ei meinannut rauhoittua nukkumaan, pyöritteli vaan päätä ees taas. Isä sitten kysyi että no mikä nyt? Kuulemma päässä pyörii joku (ajatus, joka sai ihan päänkin pörimään!). Noh, aikansa keskustelivat ja kysymys oli siitä, että vanhaan kotiin oli jäänyt yksi näkymätön lelu! Sellainen jota ei kukaan muu voi nähdä kuin poika itse. Jaha. No mitäs neuvoksi? Poika vakavana kertoi, että nyt se lelu on lähteny liikkeelle, se on kiivennyt postilaatikosta ja on tulossa tänne. En muista jutun loppua kun nauratti vaan niin! Onneksi kertoi juttua isälle, hän malttaa antaa jutun jatkua ja jatkua kun minua taas alkaa naurattamaan kun jutut alkaa mennä hurjiksi.. On sillä mielikuvitus.

Päivittäistä iloa lasten juttujen lisäksi tuo nämä uudet rattaat (jotka ehkä jotenkin on kuvasta havaittavissa ;). Otin ne jo käyttöön tytölle, vaihdan vaunukopan vasta sitten kun se tulee käyttöön. En malta seisottaa varastosaakaan näitä, voihan olla että vauva syntyy vasta reilu kolmen viikon päästä! Pelkästään hyvää sanottavaa on näiden muutamien käyttökertojen myötä kertynyt rattaista, nämä on juuri niin mahtavat kuin toivoinkin. Tuntuu paljon mukavammalta lähteä taapertamaan aika usein niin tympeään ulkoilmaan kun saa näitä työnnellä! Paljon meillä ei menoja tosin olekaan, mutta muuta mietittävää saadakseni ollaan käyty kaupungilla pari kertaa, ja neuvolakin oli viime viikolla. Ei hänelläkään ollut kristallipalloa. Harmi.

Mutta huomenna on pikkujoulut ystäväperheiden kesken, mahtavaa!